Uhana Design

Yksi tämän kevään lempiprojekteista on ollut Uhana Designin kanssa työskentely. Arvostan sitä, miten Uhanan päämäärätietoiset perustajat Hanna ja Mira, uskaltavat tehdä rohkeita päätöksiä ja panostaa siihen, mihin uskovat. Yksi tällainen oli heidän lippulaivamyymälänsä täysin uusi ilme Tampereella, jota minä sain kunnian olla suunnittelemassa. Tähän väliin olisi kiva vilauttaa sieltä muutama kuva, mutta viimeksi kun kävin myymälässä (hävettää sanoa, mutta siitä taitaa jo olla kuukausi), oli sen avajaisiin vielä runsaat 15 tuntia,  joka tiukan deadlinen kanssa tarkoittaa sitä, että tiski ei ollut vielä paikallaan ja näyteikkunasta puuttui lattia. Kesällä odottaa retki Tampereelle kera kameran. Jos joku osaa vinkata muitakin Tampereen helmiä, niin vink vink!

Myymälän sijaan tämä kuvapläjäys on osa Uhanan uutta Koti-mallistoa. mihin teimme Riikka Kantinkosken kanssa kuvat. Kotivaatteiden ja korujen lisäksi mallistoon kuuluu superherkut -  Frantsilan kanssa yhteistyössä tehdyt huulirasva ja kasvoöljy. Ihanan ohut, mutta kosteuttava huulivoide on jo testauksessa, ja kunhan edellinen öljy loppuu, otan senkin koekäyttöön.

Kuvauksien aikana kehitin myös tarpeen silkkisille kotihousuille. Olen huono käyttämään yöpaitoja tai kotiasuja. Hävettää myöntää, että yleensä sellaisiksi ovat päätyneet ne vaatteet, mitkä eivät enää nukkaisuutensa ja nuhjuisuutensa takia ole käyttökelpoisia ihmisten ilmoilla. Muistan ihmetelleeni joskus siskoani, joka ihan onnellisena saattoi kertoa lähtevänsä kotivaateostoksille. Nyt ajattelen hänen olleen oikeassa, silkkihousut pesevät reikäiset legginssit sata - nolla. Kuulun sitä paitsi niihin ihmisiin, jotka eivät heti heräämisen jälkeen tiedä, mitä haluavat pukea päiväksi ylleen, silloin on parasta hillua mahdollisimman pitkään jossain "välivaatteessa", jollaisiksi silkkihousut on helppo lukea.

Silkkihousuhimo nostaa esiin myös toisenlaisia ajatuksia. Miksi en kulkisi niissä vanhoissa ja nuhjuissa ja säästäisi maapalloa. Tämä ristiriita on erittäin tervettä, mutta samalla se uhkaa viedä ilon hyvienkin asioiden kuluttamiselta. Olen kova haluamaan asioita, mutta jokaisen tuotteen jonka hankkimista edes mietin, tulee herättää minussa ihastumisen tunnetta sekä fiilis siitä, missä ja miten tuotetta käyttäisin. Tämäkään ei silti aina toimi, sillä olen hyvä keksimään tekosyitä ja erilaisia tarpeita. Toivon, että vielä joskus löydämme jonkun uuden ajattelumallin, joka ei perustu pelkästään kuluttamiselle.

Silkkihousuille olen onneksi keksinyt ihan syyn enkä tekosellaista. Jos käytän silkkihousuja seuraavat 10 vuotta ja ostan ne kotimaiselta valmistajalta, jonka tuotteet ommellaan Suomessa, Virossa ja Portugalissa ei niiden ekologinen jalanjälkikään muodostukaan jättimäiseksi, ja hyvällä tuurilla hillun niissä vielä mummonakin.


Styling by me
Pictures by Riikka Kantinkoski



/


Uhana Design is a finnish brand focused on clothes, jewelry and their newest collection of Home goods. I've had a really good and inspiring time working with them as they renovated their new flagship store in Tampere which I had a privilege to do interior design for. Too bad I don´t have pictures to show to you since I haven´t visited there since opening. Instead here you can find photos we took for them with Riikka Kantinkoski.

READ MORE »

Time

Tein uusimpaan Asun-lehteen jutun käsillä tekemisestä, erilaisista ryijyistä ja kankaista, arts and crafts -meiningistä. Kaiken taiteen ja käsityön takana lilluu kuitenkin metafora, joka ei keskity pelkkään taitoon tai luovuuteen. Eikä siihenkään, että jonkun tutkimuksen mukaan käsillä tehdessä vasen ja oikea aivolohko juttelevat toisilleen, mikä vahvistaa muistia, hienomotoriikkaa ja saa rentoutumaan. Riittäisi jo sinällään, mutta SE isoin juttu on, että itse tekemiseen vaaditaan suuren suurta luksusta, aikaa.

Aika on niin tärkeää, ettei sitä haluaisi hukata mihin vaan. Pitäisi miettiä tarkkaan, mihin sen käyttää. Silti usein mieleen jäävät ne hetket, kun ei ole oikeastaan tapahtunut juuri mitään. Yksi rakkain lapsuuden lomamuistoni on, kun ajamme autolla läpi Ruotsin kohti Kööpenhaminaa. On myöhäinen ilta, ulkona sataa, autossa on lämmin ja stereoissa soi hiljaisella isoveljeni silloinen lempibändi Toto. Olen puoliunessa kun pysähdymme huoltoasemalle, isä tankkaa auton ja tuo meille suurena yllätyksenä Mars-patukat. Kaikki on niin hyvin, tuntuu turvalliselta ja siltä kuin meillä olisi kaikki maailman aika käytettävissä. Kävimme samalla reissulla myös Legolandissa, mutta siitä minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa. Miksi näin?

Kun lähden oikein kaivelemaan muistoja, huomaan niistä parhaimpien usein liittyvän siihen, että niissä ei tapahdu mitään kovin ihmeellistä. Silti ajattelen, että se arjesta jäävä aika pitäisi käyttää johonkin merkittävään, johonkin muuhun kuin Mars-patukan syömiseen perheen kesken. Siksi tyttäreni kesämuisto saakin hätkähtämään; "Muistatko äiti kun makasimme vanhan kodin verannalla, oli lämmin ja meillä oli paljaat varpaat. Katsoimme pilviä ja mietimme, miltä ne näyttävät, isä toi kaikille kaupasta jätskit".

Yritän ottaa opiksi. Yksi syy, miksi molemmat hetket ovat jääneen mieleen on se, että silloin ei ole ollut kiire mihinkään. Kaikki on silti aika ristiriitaista, huomaan nauttivani siitä kun kalenteri täyttyy, tykkään aikatauluttamisesta ja siitä, että saan asioita hoidettua. Ajattelen olevani surkea ajankäytössä ja minulla on usein kiire, mutta ehkä kalenterista on varattava oma aika pelkästään ajalle.


pictures by Katri Kapanen


/

The latest Asun-magazine is out and here´s little something we made for it together with Katri Kapanen. My headline for the story was "time". The editorial itself consists quite a lot of wallhangings, arts and crafts, things you make by hands. But even more it´s about time itself and how precious it is.

Time really is something you want to value. The funny thing is that sometimes you get busy with trying to get the most out of it.

READ MORE »

Living with Art / Lokal Helsinki

Enismmäisellä kerralla se vähän jännitti. Ei ollut ihan varma olinko tullut taidenäyttelyyn vai myymälätilaan, ja miten täällä oikein pitäisi olla. Vaikka ihan vaan siksi, ettei heti alkumetreillä toisi esiin omaa riittämättömyyttään taiteen (tai minkään muunkaan) suhteen. Siksi olikin ihana huomata tulleensa tilaan, missä tunsi olonsa, miten sen nyt sanoisi, turvalliseksi? Olkoon se vaikka se sana. Toinen sana taisi olla ihastunut ja vähintäänkin kolmas - ostohimo.

Lokal on edelleen yksi ehdottomista lempikaupoistani Helsingissä, ellei ihan lempparini. Katja Hagelstamin luotsaama galleria / myymälä / kahvila on jotain sellaista, mihin ei törmää kuin ehkä muutaman kerran elämässään. Sen ovat huomanneet myös muun muassa Wallpaper, Design Milk, Vogue, National Geographic ja Financial Times.  Huolella kuratoitu myymälä aiheuttaa ihastumisreaktioita lähes jokaiseen tuotteeseen, ja jos ostamisesta muutoin tulisikin huono omatunto, on se täällä vaikeampaa. Lähes jokainen taideteos tai tuote kun on kotimaisten suunnittelijoiden käsialaa ja suurin osa vielä valmistettu täällä. Niinpä nautin siitä, miltä aamukahvi maistuu Natalie L:n kepeän ohuista keraamisista kupeista ja miten kiva on leikata vaikka kurkkuviipaleita Mattila & Mertzin puisella leikkuulaudalla. Suurin nautinto taitaa kuitenkin olla se, että saan mennä ihastelemaan kaikkea kaunista ilman ostopakkoa ihan sillä verukkeella, että Lokalissa avautuu aina uusi taidenäyttely lähes kerran kuussa eri teemalla. 

Tänään avautunut näyttely kantaa nimeä, VIIVA. Viivasta kerrotaan näin: "Teoksissaan jokainen taiteilija käsittelee viivaa oman tekniikkansa kautta. Viiva toistuu näyttelyssä lasin, keramiikan, saven, piirroksen, öljyvärin sekä musteen muodossa. Näyttelyyn osallistuvat Mollu Heino, Veera Kulju, Pasi Kärkkäinen, Sasha Huber, Pan Jiangfeng, Jaanika Peerna ja Kristina Riska. Näyttelyn on kuratoinut Katja Hagelstam."


Lokalilla on hiljattain avautuneet myös uudet nettisivut. Sain kunnian olla mukana uusien sivujen teossa stailistina yhdessä Susanna Vennon kanssa. Katja Hagelstam myös pyysi minua kertomaan mitä itselleni merkitsee "Living with Art". 

“Whether it’s a unique piece by an acknowledged artist or a creative oeuvre by young talent like my daughters, art is something that makes a home look like you. It brings common furniture to life, and when looking at the artwork it reminds you of that one particular moment it became a part of your home. The best thing is that we all have our own taste, and when falling in love with an art piece it’s really your heart that makes the decision.”

Ajattelin kirjoitella taiteesta tulevaisuudessakin, mutta lähinnä kyselemällä tyhmiä rakkaalta ystävältäni, Hanna Perälältä, joka taitaa aiheen laajemmat oppimäärät. Jos teillä on mielessä jotain, mitä haluaisitte kysyä, niin laittakaa kommentia! Omalla listallani ensimmäisenä on; "Mikä on oikeaa taidetta ja onko sellaista käsitettä olemassakaan, ja jos, niin kuka sen saa määritellä?"

Kaikki kuvat: Katja Hagelstam


/


One of my farourite stores / art galleries / cafes / people / everything in Helsinki, Lokal. So happy to be part of their new website. Here´s a little quote from their website and what´s living with art for me

"Lokal, together with interior stylist Anna Pirkola, visited the Helsinki home of an architect couple in 2017. Based on this encounter, a visual lookbook was created, mixing in artwork and design pieces from Lokal’s archives."

“Whether it’s a unique piece by an acknowledged artist or a creative oeuvre by young talent like my daughters, art is something that makes a home look like you. It brings common furniture to life, and when looking at the artwork it reminds you of that one particular moment it became a part of your home. The best thing is that we all have our own taste, and when falling in love with an art piece it’s really your heart that makes the decision.”

Photography by Katja Hagelstam

READ MORE »

Freckles Beauty by Kovac Family

Huomaan karvojen nousevan pystyyn aina, kun puhutaan eettisestä ostamisesta. Eettistä ostamista toki on kirpputoreilta ostaminen sekä se, kun tarpeeseen ostaessaan valikoi esimerkiksi jotain kotimaista, kestävää kehitystä ja luontoa kunnioittavaa. Samaan aikaan mieleen pyrkii kuitenkin ajatus siitä, kuinka etuoikeutettua on, jos ylipäänsä voi valita. Tai että on koti, mitä saa sisustaa, ja minkä takia voi tuskailla remontin rankkuutta.

Uuteen kotiin muutto on saanut aikaan aikamoisen tavara(aivo)myllerryksen. Vaikka mahdollisimman pitkälle onkin pärjätty samoilla huonekaluilla, synnyttää erilainen huonejako väkisinkin uusia tarpeita. Ja pakko kai se on myöntää, että olen kova haluamaan kaikenlaista. Että hei vaan, kunnon kaksinaismoralisti täällä ilmoittautuu. Heti perään yritän kuitenkin pelastaa itseni kertomalla teille Kovac Familysta, ehkä se vie huomion siitä, että itse asiassa puhun uudesta keittiön valaisimesta, joka sijaitsee uudessa keittiössä uusien keittiökalusteiden ja keittiönpöydän yläpuolella, voi apua...

Kamilla ja Christopher Kovac ovat yhtä kuin vuonna 2012 Ruotsissa perustettu Kovac Family. He itse tituleeraavat yritystään multitieteelliseksi ja nettisivuilta löytyykin muun muassa haastatteluja
ja uutisia uusista vegaanisista juustoista tai siitä, kuinka paljon muovia koko ajan suolletaan valtameriimme. Heidän tavoitteenaan on tarjota tuotteita ja palveluita niin ympäristöystävällisesti kuin vain mahdollista. Siksi keittiössämme roikkuva ruotsissa valmistettu 25Lamp -valaisinkin on kokoontaittuva, ja vie niin pakattuna noin viidesosan siitä tilasta, mitä se veisi avattuna. Näin pakattuna valaisin ei myöskään hajoa kuljetuksessa, joten sen voi lähettää pahvilaatikossa ilman muita pakkausmateriaaleja. Yrityksen tulevaisuuden haaveena on kehittää täysin luonnonmukainen valonlähde, mutta siitä kannattaa lukea enemmän täältä.



/



Our set of rooms in our new apartment is totally different than in our previous home. It means that we have to rethink and decorate the new flat by it's terms, and what differs the most from the old apartment is the lighting. Can´t really say if buying new things can ever be really ethical, and that´s one thing I´ve been struggling with. It feels bad to buy all this new things even though at the same time I have to admit that the materialist in me loves it. Luckily one can always choose the more ethical choices or of course find treasures from the flea markets.

The 25Lamp by Kovac Family is definitely the greener choise. Kovac Family´s idea is to design and provid products and services as environmentally friendly as possible. The products are made in Sweden using sustainable materials, and as they grow their goal is to deliver a completely natural light source. The lamp comes folded in small cardboard box, and once you install the lamp you just unfold the shade. That is pretty cool too.

READ MORE »

Clothing for every occasion

Olen kulkenut kohta kolme viikkoa villahousuissa. Enkä pelkästään lomalla, vaan lomaa ennen myös töissä. Ja siihen pisteeseen asti, että jouduin aamulla miettimään, että kehtaanko taas vetää ne samat housut jalkaan. Villahousuista tulee ehkä ensimmäisenä mieleen sellaiset lämpökerrastotyyppiset-kalsarit tai sitten sellaiset damaskit, missä oma mummoni on lapsuudessa mennyt pulkkamäkeen. Näissä housuissa voi kuitenkin mennä melkein mihin vaan, varsinkin jos ne yhdistää siistimpiin kenkiin, tosin housut näyttävät lenkkareissakin kivalta. Parasta on merinovilla, joka aiheuttaa välittömän lämmön tunteen jalkoihin. Ja se fiilis, kuin jalassa ei olisi ollenkaan housuja, ah!

Sain Arelan Juno-housut alunperin lahjaksi työmatkalle Kiinaan, missä piti yhtä aikaa näyttää sekä siistiltä, että säilyttää työkyky lentomatkan ja jetlagin turvottamassa kropassa. Housujen seuraksi sain burgundin sävyisen Joan-neuleen. Reissun jälkeen merinoneule lähti heti käyttöön. Siinä teki mieli  kääriytyä sohvalle kirjan kanssa, mutta myös laittaa korvikset korviin, laittautua nätiksi ja lähteä viettämään iltaa (parhaita ovat vaatteet, jotka voi asustaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, varsinkin matkalla). Kesti hetki ennen kuin osasin ottaa housut käyttöön arjessa. Ne kun tuntuivat niin, no villahousuilta. Nyt taas ei tekisi mieli käyttää mitään muuta!

Kiireen keskellä huomaan olevani todella laiska poistamaan merinolle ominaista nukkaan, vaikka sitä ei kuulemma tarvitsisi tehdä kuin muutaman kerran, ja vaikka hankin sitä varten myös uuden "nukkakiven". Onneksi Arela tarjoaa onneksi neuleilleen. Nukan poisto, pesu ja höyrytys -hoito kustantaa 25 €, ja jos neuleessa on reikiä tai lanka on lähtenyt omille teilleen, on niiden korjaaminenkin mahdollista. Ja jos ei ole pääsyä myymälää, voi aarteensa myös lähettää hoitoon. Kestävää muotia parhaimmillaan.

ps. Arelalla on ale käynnissä



/


Just realized that I´ve been going around in wool pants for almost three weeks now. And not only at home, but at work too. Luckily these merino woolen trousers from Arela goes for both occasions, even thought I found myself questioning if it´s okay to have them just on and on. In my mind the woolen pants means something my grandma wore when she was going to skiing, which actually sounds quite fashionable when comparing it to the newest skiing outfits. I got the trousers as a gift from Arela together with the Merino sweater when I was heading to a work trip to China. The key was to look fresh and feel good even when working hard in a major jet lag. And hey, that´s just what happened.

After the trip I wore the sweater right away when reading on a sofa, but also when going for a dinner with friends, just added big earrings and the look was ready. But the trousers, I just really love the warm feeling and the fact that you actually feel like not having pants at all. So soft they are.

The best part in finnish company Arela is, that they want your garments to last for ever. That´s why they also have a beauty treatment plus a repair if needed. So you´ll know that if you buy something it´s meant to be sustainable from the start. Built to last.

READ MORE »

Scents, perfumes, fragrances

Tuoksutietämätön tunnustautuu. Joskaan tiedä voiko kukaan olla tuoksutietämätön? Ajattelen poimivani tuoksutrendien suihkauksia sieltä sun täältä, mutta loppupeleissä tuoksujen kanssa on vaikea olla trendikäs. Se mikä ei tuoksu omaan nenään hyvältä, tuoksuu pahalta, ja sellaista on vaikea kuvitella suihkuttelevansa ylleen treffeille tai vaikka tärkeään työtapaamiseen mennessä. Olisi kiinnostava tietää, voiko tuoksujen kanssa kehittyä samalla tavalla kuin vaikka viinien maistelussa? Kukaan tuskin siinäkään on ensimmäisellä kerralla mestari, vaan tykkää yhtä lailla siitä viinien Polo Sportista tai Ck Onesta.

Omaa tuoksuhistoriaani osaan lukea ainakin sen verran, että minulla on aina se yksi suosikkituoksu, mitä käytän koko ajan. Olisi kiva olla sellainen, joka vaihtelee tuoksua tilanteen mukaan, mutta ennätykseni on kaksi tuoksua samaan aikaan, joista toinen on iltatuoksu, jota laitetaan ehkä pari kertaa vuodessa. Ei siis kovin suuri menestys. 

Muistan kun kohta kuusi vuotta sitten Australian reissulla kävin haistelemassa kaikki Byredon tuoksut läpi. Ihastuin jo ennen tuoksuttelua Sunday Cologne -nimeen ja kaiken haistelun jälkeenkin se tuntui edelleen parhaalta. En silti uskaltanut ostaa pulloa, sillä en ollut varma olinko ihastunut vain nimeen, vai myös tuoksuelämykseen. Muutama vuosi myöhemmin kävin Lahden Saint Louisissa toteamassa tuoksuelämyksen todeksi, ja siitä asti olen tuoksunut koko ajan sunnuntaille. Joululahjalistaltakin löytyy kolmatta kertaa sama suosikki, sillä nykyistä pulloa on jo kallistettava, jotta sieltä saa suihkittua ulos muutakin kuin ilmaa. Voinkin jo aika hyvällä kokemuksella sanoa, että tasaisella käytöllä pullo kestää vuoden. 

Nyt voisi kuitenkin olla se hetki, kun pullon nimi vaihtuu. Sain kutsun Sugarille tekemään omaa tuoksua Frantsilan kukka/yrttiuutteista. Järkevä ihminen olisi ehkä kiinnittänyt huomiota niiden terveysvaikutuksiin, mutta minä päätin tällä kertaa mennä nenä edellä. Oli mielenkiintoista huomata, että metsäinen, samea, jopa tupakkamainen ja voimakas tuoksumaailma kiinnostivat eniten, ja niistä poiketen myös ruusu. Jos nenäni tiesi mitä terveyteni tarvitsee, oli se tuoksujen mukaan lepoa ja rentoutumista, enkä voi sanoa, että se olisi väärässä. Nyt minulla olisi siis kaksi tuoksua, mutta haikailen jo kolmannen perään. Ilmeisesti paras tapa on seurata nenäänsä, mutta sitä ennen tekisi mieli hankkia jotain teoriapohjaa valinnoilleen, tai vaikka sille, miten analysoisi oman nenänsä mieltymyksiä. Olen kuullut paljon hyvää Hermèsin parfymöörin Jean-Claude Ellenan kirjasta The Diary of a Nose, mutta jos joku osaa suositella myös jotain muuta, niin vinkit otetaan kiitollisena vastaan!



/


Just few words a bout scents. I find myself buying the same perfume again and again. It does´t really matter, cause of course I happen to love it, but would be great to try something else too. My record is three, so that´s not quite a lot I guess. I have one for the everyday use, one for evening, which means few times a year and then this new one I made myself at Sugar. It´s made from Frantsila´s organic essentials oils. They all have their own flower powers but I just followed my nose and by following it I came up with something woody and strong. The funny thing was that the flow powers of that mix was all about resting, relaxing and helping you to find time for yourself. Sounds something I really need.

READ MORE »

Sweater stone

Olen aina pitänyt kiviä kauniina. Jo pienenä tyttönä keräsin niitä merenrannoilta. Äidilläni onkin aikamoinen kivikokoelma, sillä meidän kolmen lapsen lisäksi myös koiramme keräsi kiviä. Penkoi niitä rannalla meidän "muiden" lasten kanssa ja kantoi suussaan äidilleni, jonka tehtävä toki oli kehua koiraamme siitä, miten hienon kiven oli taas tuonut kotiin. Isäni oli jossain nuoruuden puuskassaan myös kerännyt kiviä ja hommannut jonkinlaisen hiomakoneenkin, joka surrasi varastossa aina välillä. Vanhempieni kotoa löytyy myös erilaisia rasioita täynnä pieniä kivinäytteitä, joiden vieressä löytyy nimet ja koodinpätkät. Nyt kuulostaa siltä, että olemme joku kiviperhe, mitään fanaattista asiaan ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut. Äitini mielestä kivet olivat kauniita, siskoni mietti ehkä jotain syvempääkin merkitystä ja isääni nyt kiinnosti ihan kaikki, mitä vaan voi tutkia.

Se kivi mistä tällä kertaa innostuin on itse asiassa hyvinkin toiminnallinen verrattuna tähän kaikkeen aiempaan puheeseen. Sweater stone, eli paitakivi, heh, aikamoinen suomennos, toimii samalla tavalla kuin mikä tahansa kashmirkampa. En ollut aiemmin törmännyt vastaavaan, joten pakkohan tätä oli kokeilla, olen nimittäin aika (tosi) laiska huoltamaan neuleita ja siksi ne jäävät helposti käyttämättä. En tiedä oliko uutuuden intoa, mutta harjasin saman tien vanhat villapaitani ja seuraavaksi aion siirtyä ihan kaikkeen mahdolliseen, mikä vaan on kehittänyt nyppyjä. Kivi toimii kuulemma kaiken nypyn poistamiseen, ja miksi ei toimisi. Omani löysin Helsingin Filippa K:n myymälästä. Kiitos sinulle ihana COS:in myyjä, joka osasit vinkata asiasta!


/


This may sound weird, but I've always kinda loved stones and rocks. It comes with the family I guess, my mother has a large collection of small stones, mainly because of me and my sister and brother when we we're kids, but also our dog used to collect stones from the sea at our summer cottage and bring them to my mom so she could tell him, how good and talented he was. To add one more, my father has a quite impressive collection of different kind of stones from central Australia from his childhood. But this stone, this black one, is different, definitely one to collect. Yes, it looks nice, but it also brings your woollen sweaters alive, just what I need right now. Actually it says, that where ever you have pilling, you can use this stone and just brush the pilling off with it. Haven´t went that far yet, but after I´ve finished with all our sweaters will definitely move on.

READ MORE »

"Going to places" essentials

Aikoinani matkustin hyvin paljon. Olin mukana bändissä, jonka kanssa kierrettiin maita ja mantuja neljällä eri mantereella, enimmäkseen toki Euroopassa ja Suomessa. Vaikka pakettiautossa tuli istuttua useita tuhansia kilometrejä vuodessa, niin se aika vaan kultaa muistot, ja nykyään haaveilen erilaisista roadtripeistä jäämerelle tai Eurooppaan. Jollain tasolla auto oli kuin koti ja bändi kuin perhe, nukkumapaikat varsinkin alkutaipaleella sellaisia, että niistä ei voi edes puhua ennen kuin lapset ovat menneet nukkumaan. Ehkä juuri siksi kiinnitänkin huomiota kaikkiin pieniin yksityiskohtiin matkustaessa. Se ei tarkoita sitä, että valitsisin nykyään kalleimmat hotellit tai pisimmät hiekkarannat. Paremminkin se pieni paikallisten pitämä hotelli, söpö ranta, minne eivät ehkä kaikki löydä, matkalaukku, joka ei mene rikki sitä vetäessä, hyvä kirja tai kaksi, lempirasva ja matkustustyyny, joka takaa unet vaikka bussissa hieman heittäisikin. En ymmärrä miksi hankin sellaisen vasta nyt. Muistan bändiajoilta kuinka mietimme jokaista mahdollista ratkaisua siihen, että pää aina notkahtaisi kun juuri saa unen päästä kiinni. Meidän kitaristimme kikka kolmonen oli kiertää otsan yli lanka, vyö tai mikätahansa, minkä sai kiinnitettyä niskatukeen. Ilmeisesti toimi, sillä minulta löytyy useampi kuva tästä hökötyksestä muistikortilta. Jostain syystä viritykset olivat aina sellaisia, että ne jaksoivat naurattaa.

Yksi asia, mikä autossa matkustamisessa oli hyvä juttu oli se, että purkkeja ja purnukoita ei aina tarvinnut änkeä siihen litran minigrip-pussiin. Okei, eihän niitä aina tarvi muutenkaan, jos laittaa laukun ruumaan, mutta jos ei laita. Ja sitä paitsi vaikka laittaisi, on ärsyttävää, jos puolet laukun painosta käsittää näitä purkkeja ja purnukoita. Kirjoitin jo aiemmin Mujista, mutta nyt sen verran lisää, että voiteet kun laittaa näihin, niin ei tarvi erikseen hommata matkapaketteja ja näitä voi sitten käyttää uudelleen ja uudelleen. Jos joku himoaa samoja, niin Habitaresta näitä löytyy tämän viikon sunnuntaihin asti.

Ai niin, pakko vielä mainita herätyskellosta. Kunnon hippiä on aina kuumottanut nukkua puhelimen kanssa ja varsinkin lomalla haluan pitää sen mahdollisimman kaukana, etten vahingossakaan katsoisi mitään, mikä poistaisi mielen lomatunnelmista. En ole mikään digitaalikellojenkaan ystävä, mutta en voi sietää tikitystä, en edes niiden, jotka eivät kuulemma tikitä. Olen piilotellut kelloja ties minne, jos olen jotunut niiden kanssa samaan nukkumatilaan, isoja seinäkelloja, rannekelloja nukkuvien ihmisten ranteista, herätyskelloja jne. Jostain syystä se tikitys vaan kuulostaa todella kovalta aina yöllä, tai ehkä silloin kun muualla on hiljaista. Siksi siis digitaalinen kello, en ole tosin löytänyt tästä vielä torkkua, mutta sekin saattaa olla ihan hyvä juttu. Torkutusennätys kun huitelee jossain kahdessa tunnissa.


/


So much of going to different places near and far needs some tiny details to just make it more nicer. When I was younger I used to play in a band and we travelled a lot, really lot. Mostly in Europe but also Asia, North America and Australia. Road trips and sitting in a van (second home) was quite a normal thing to do, but I was always struggling with all those things that you definitely need when going on a trip. I felt like my suit case ( backbag) was only packed with shampoo, conditioner, body lotion,  moisturizer etc, because the packages were so big.  Even though the places we slept were quite often, how can I put it, well, not ´that´nice (and by that I mean something that I won´t share with my kids in long time). But still, even if you don´t have running water and the temperature is near to zero celsius inside, you still want to get rid of you make up and not carry too much with you. Well it took some time, but nowadays I know how to pack, even though it´s still not my favourite thing.

The thought of traveling itself has changed too. Whether it's business oriented or vacation with the family I try to make best out of it. That doesn´t nessecarily mean that it has to be expensive, quite the opposite. Little local hotels, tiny beaches and those places you find when just wondering around the city or where ever you might be. Almost the best thing to do is to sit in a nice cafe and just look at the people going by,  that´s the way to explore the culture and that´s what the traveling is really all about.



Muji in Habitare interior fair 13.9 - 17.9

*sponsored post

READ MORE »

Our Edition at Design Market

Ensi viikonloppuna minut ja Our Editionin naulakot löytää Design Marketista paikalta 29 yhdessä Maija Puoskarin kanssa. Meidän pöytämme sijaitsee suunnilleen koko pitkulan hallin keskivaiheilla, joten sinne vaan rohkeasti tekemään ostoksia. Our Edition myy hieman edullisemmin naulakoita, mutta meillä on myös huomattavalla alennuksella kakkoslaatua, jossa on esim joku pieni maalivirhe, tai naulakko on ollut mukana kuvauksissa. Myös kortinlukijat löytyvät, eli ei tarvi varata käteistä ja heräteostot ovat enemmän kuin sallittuja. Tervetuloa, toivottavasti nähdään Kaapelitehtaalla!

Helsinki Design Market
Aukioloajat Klo 11-18
Osoite Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 c 00180 Helsinki 

/

Hope to see you at Design Market which takes place on the coming weekend at Kaapelitehdas. Our Editionin  is selling there Turnaround racks with a little discount and some seconds with a bigger discount. We share the table number 29 with Maija Puoskarin. Hope to see you there!

Helsinki Design Market
Open from 11-6
Address: Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 c 00180 Helsinki 


Photo: Katri Kapanen
Styling by me

READ MORE »

Our Edition at the housing fair in Mikkeli

Asuntomessujen viimeinen viikko on käynnissä, eli kuka vaan kynnelle kykenee, niin hopi hopi Mikkeliin! Ehkä  hieman noloa, mutta minulta taisi jäädä tämän kesäiset messut käymättä, onneksi meidän naulakkomme oli siellä en sijaan edustamassa. Ja onneksi kauniit kuvat ovat täyttäneet somen, niin on päässyt osallisiksi messuja sitä kautta. Tämän Susanna Vennon sisustaman Kannustalo Harmaja Saimaan olisin kyllä halunnut nähdä. Nyt voi sanoa kolmannen kerran ´onneksi´, näistä Riikkan Kantinkosken ottamista kuvista saa aika hyvin kiinni messutalon kauneudesta. Upeaa työtä!

/

This is last week of Housing Fair Finland 2017 in Mikkeli. If you have a chance go and visit and make sure you don´t miss Kannustalo Harmaja Saimaa styled by Susanna Vento. These lovely pictures are also styled by Susanna and photographed by Riikka Kantinkoski.

READ MORE »