Tein uusimpaan Asun-lehteen jutun käsillä tekemisestä, erilaisista ryijyistä ja kankaista, arts and crafts -meiningistä. Kaiken taiteen ja käsityön takana lilluu kuitenkin metafora, joka ei keskity pelkkään taitoon tai luovuuteen. Eikä siihenkään, että jonkun tutkimuksen mukaan käsillä tehdessä vasen ja oikea aivolohko juttelevat toisilleen, mikä vahvistaa muistia, hienomotoriikkaa ja saa rentoutumaan. Riittäisi jo sinällään, mutta SE isoin juttu on, että itse tekemiseen vaaditaan suuren suurta luksusta, aikaa.
Aika on niin tärkeää, ettei sitä haluaisi hukata mihin vaan. Pitäisi miettiä tarkkaan, mihin sen käyttää. Silti usein mieleen jäävät ne hetket, kun ei ole oikeastaan tapahtunut juuri mitään. Yksi rakkain lapsuuden lomamuistoni on, kun ajamme autolla läpi Ruotsin kohti Kööpenhaminaa. On myöhäinen ilta, ulkona sataa, autossa on lämmin ja stereoissa soi hiljaisella isoveljeni silloinen lempibändi Toto. Olen puoliunessa kun pysähdymme huoltoasemalle, isä tankkaa auton ja tuo meille suurena yllätyksenä Mars-patukat. Kaikki on niin hyvin, tuntuu turvalliselta ja siltä kuin meillä olisi kaikki maailman aika käytettävissä. Kävimme samalla reissulla myös Legolandissa, mutta siitä minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa. Miksi näin?
Kun lähden oikein kaivelemaan muistoja, huomaan niistä parhaimpien usein liittyvän siihen, että niissä ei tapahdu mitään kovin ihmeellistä. Silti ajattelen, että se arjesta jäävä aika pitäisi käyttää johonkin merkittävään, johonkin muuhun kuin Mars-patukan syömiseen perheen kesken. Siksi tyttäreni kesämuisto saakin hätkähtämään; "Muistatko äiti kun makasimme vanhan kodin verannalla, oli lämmin ja meillä oli paljaat varpaat. Katsoimme pilviä ja mietimme, miltä ne näyttävät, isä toi kaikille kaupasta jätskit".
Yritän ottaa opiksi. Yksi syy, miksi molemmat hetket ovat jääneen mieleen on se, että silloin ei ole ollut kiire mihinkään. Kaikki on silti aika ristiriitaista, huomaan nauttivani siitä kun kalenteri täyttyy, tykkään aikatauluttamisesta ja siitä, että saan asioita hoidettua. Ajattelen olevani surkea ajankäytössä ja minulla on usein kiire, mutta ehkä kalenterista on varattava oma aika pelkästään ajalle.
pictures by Katri Kapanen
/
The latest Asun-magazine is out and here´s little something we made for it together with Katri Kapanen. My headline for the story was "time". The editorial itself consists quite a lot of wallhangings, arts and crafts, things you make by hands. But even more it´s about time itself and how precious it is.
Time really is something you want to value. The funny thing is that sometimes you get busy with trying to get the most out of it.
Aika on niin tärkeää, ettei sitä haluaisi hukata mihin vaan. Pitäisi miettiä tarkkaan, mihin sen käyttää. Silti usein mieleen jäävät ne hetket, kun ei ole oikeastaan tapahtunut juuri mitään. Yksi rakkain lapsuuden lomamuistoni on, kun ajamme autolla läpi Ruotsin kohti Kööpenhaminaa. On myöhäinen ilta, ulkona sataa, autossa on lämmin ja stereoissa soi hiljaisella isoveljeni silloinen lempibändi Toto. Olen puoliunessa kun pysähdymme huoltoasemalle, isä tankkaa auton ja tuo meille suurena yllätyksenä Mars-patukat. Kaikki on niin hyvin, tuntuu turvalliselta ja siltä kuin meillä olisi kaikki maailman aika käytettävissä. Kävimme samalla reissulla myös Legolandissa, mutta siitä minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa. Miksi näin?
Kun lähden oikein kaivelemaan muistoja, huomaan niistä parhaimpien usein liittyvän siihen, että niissä ei tapahdu mitään kovin ihmeellistä. Silti ajattelen, että se arjesta jäävä aika pitäisi käyttää johonkin merkittävään, johonkin muuhun kuin Mars-patukan syömiseen perheen kesken. Siksi tyttäreni kesämuisto saakin hätkähtämään; "Muistatko äiti kun makasimme vanhan kodin verannalla, oli lämmin ja meillä oli paljaat varpaat. Katsoimme pilviä ja mietimme, miltä ne näyttävät, isä toi kaikille kaupasta jätskit".
Yritän ottaa opiksi. Yksi syy, miksi molemmat hetket ovat jääneen mieleen on se, että silloin ei ole ollut kiire mihinkään. Kaikki on silti aika ristiriitaista, huomaan nauttivani siitä kun kalenteri täyttyy, tykkään aikatauluttamisesta ja siitä, että saan asioita hoidettua. Ajattelen olevani surkea ajankäytössä ja minulla on usein kiire, mutta ehkä kalenterista on varattava oma aika pelkästään ajalle.
pictures by Katri Kapanen
/
The latest Asun-magazine is out and here´s little something we made for it together with Katri Kapanen. My headline for the story was "time". The editorial itself consists quite a lot of wallhangings, arts and crafts, things you make by hands. But even more it´s about time itself and how precious it is.
Time really is something you want to value. The funny thing is that sometimes you get busy with trying to get the most out of it.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!