Tylko in our living room

3/30/2019




Haluaisin olla kasaton ihminen, en tykkää niistä, mutta jollain tavalla ne yrittävät tunkeutua elämääni joka alueeella. Kasoja voi olla ainakin tiskialtaassa, makuuhuoneessa, olkkarissa ja vaatekaapin viereisellä tuolilla. Olen huomannut, että paras paikka kasalle on makuuhuoneen jakkara, siihen saa kasattua uskomattoman määrän tavaraa ja vaatteita, kun oikein tasapainottelee. 

Ärsyttävintä on, että kun hakee syyllistä kasoille, täytyy yleensä katsoa peiliin. Jos oikein haluaa syyttää jotain muuta, voi syyttää tilanpuutetta. Vaatteiden kohdalla se jopa on ihan oikea syy, siksi sanoinkin kyllä, kun Tylko tarjosi meillä mahdollisuutta hyllyyn. Maailman pienin makkari ja sentilleen sinne sopiva hylly kuulosti loistavalta yhdistelmätä. Kuvissa hylly on olkkarissa, koska makkari on niin pieni, ettei siellä mahdu kuvaamaan. Lupaan ottaa muutaman instakuvan myöhemmin, että uskotte sen myös mahtuvan sinne.


Puolalaisen Tylkon ideana on, että heidän hyllyä/kaappia/laatikostoa saa joka mitalla. Heidän nettisivuiltaan löytyy useampi erilainen malli, mitä voi venytellä joka suuntaan, lisätä laatikoita tai kaappeja, madaltaa, leventää ja vaihtaa syvyyttä. Ohjelma on suunniteltu helpoksi ja kun mallia muuttaa, muuttuu vieressä samalla myös hinta.


Kysyin Tylkolta vielä eriksen heidän eettisyydestään. Kuten vain kukaan kunniallinen yritys näinä päivinä, myös he satsaavat kestävään kehitykseen. Tylkoa valmistetaan Puolassa aina tilauksen mukaan, jolloin missään ei seiso ylimääräisiä Tylkoja vailla omistajaa. Aikaa kestävä suunnittelu ja kestävän kehityksen mukaan valitut laadukkaat materiaalit kuten suomalainen vaneri, on tarkoitettu jatkamaan elämäänsä sukupolvelta toiselle. Tylkot myös matkaavat ilman muovia ja pahvipakkaukset ovat tietenkin täysin kierrätettäviä. 


ps. Niille jotka eivät tiedä mitä kasa tarkoittaa, voin vain lähettää onnitteluja.  Halutessaan voi kurkata Maria Veitolan Yökylässä jakson, missä hän vierailee Jorma Uotisella. Jorma Uotiselta ei löydy kasoja, kuten ei myöskään luultavasti Marie Kondolta.


Ja vielä hyllystä - en usko sen voimaan luoda kasatonta tulevaisuutta, mutta toivon sen auttavan siinä. Alalaatikkoon pääsevät alusvaatteet, seuraaviin t-paidat ja housut. Avolokerot taas ovat kaikkea nättiä varten.



//


Been struggling a bit with our tiny bedroom, especially with those piles of clothes and some other unidentified objects, that seems to grow up everywhere, especially when you just don´t have enough space. That said, I was super happy to collaborate with Tylko, becouse they make adjustable shelves that fit to every space, even to our 112cm wide bedroomwall. One can design their own shelf by the easy program that allows you change the design by adding centimeters, drawers and cabinets.


Please note that the room in the picture is our living room, the bedroom is so tiny that there´s not enough space to take good photographs, still promise to post some later to instagram, so that you will believe, that the shelf really fits there. 


The good thing is, that Tylko is also against the current disposable economy and very much believe in furnishing your home with things that you won't have to exchange every year because of their poor quality or style. That's why they choose best materials, like finnish birch and pay extra attention to every detail and work that all happens in their own home country, Poland. The shelves are produced on demand, so they don´t have a warehouse of stock waiting to be wasted. 









READ MORE »

My home

10/23/2018







Havahduin siihen, että olemme asuneet "uudessa" kodissamme kohta jo vuoden. Mihin aika on mennyt, sitä en tiedä, mutta ehkä se kertoo myös siitä, että olemme viihtyneet. Osa tavaroista hakee vieläkin paikkaansa ja vaikka pyykkiteline käytävässä saa ärsytyksen partaalle, ei ilmeisesti vielä olla siinä pisteessä, että kukaan olisi tehnyt elettäkään sen uudelleen sijoitukselle. Elämässä vallitsee oikea tärkeysjärjestys.

Keittiöön pitäisi saada enemmän säilytystilaa, sillä kaapiston alimmainen laatikko elää ihan omaa elämäänsä, jossa päällekäin ja limittäin sijoittuneet purkit ja purnukat yrittävät koko ajan syrjäyttää toisensa. Tilanne toimii kuin lumipalloefekti, kun oikeaa tuotetta ei löydy, ostaa vahingossa jo kolmannen samanlaisen ja laatikko täytyy entisestään.

Mielen mutkissa on ollut kirjoittaminen, mutta vasta viime viikolla syyslomaa viettäessäni huomaan osuvani oikeisiin kirjaimiin tai ainakin sinne päin. Meidän syysloma meni kotona, lasten sairastaessa. Kuulostaa aika ankealta, mutta äsken lenkillä ollessani huomasin asian toisen puolen. Normaaliolosuhteissa olisimme käyneet ties missä ja olleet liikkeellä melkein koko ajan. Nyt taas päivät vanuivat iltaan asti yöpuvuissa. Paremmassa kunnossa olevat valittivat tylsyyttä ja kipeämmät taas nukkuivat. Samaan aikaan meillä oli kuitenkin jostain syystä todella kivaa. Kenelläkään ei ollut kiire mihinkään, luimme paljon, pelasimme seurapelejä kyllästymiseen asti ja vain olimme. Sellaista ei tapahdu oikein ikinä ja siksi se kai tuntuikin niin erikoisen ihanalta. Opetin lapsille myös miten virkataan, todella hidastempoista ja aikaa vievää. Sellaista, minkä opettaminen ja opettelu tuntuu niin rasittavan hitaalta, että se jää mieluummin tekemättä. Nyt huomaan kaivanneeni juuri tätä. En sairastelua, mutta pysähtymistä. Seuraavaksi aion opetella tämän saman ilman, että jonkun on pakko olla sairaana samaan aikaan.

Koska loma ja pysähtyminen, niin myös siivous. Nämä kuvat löytyivät penkoessani ylitepursuavaa tietokonetta. Kuvaajana superlahjakas Katri Kapanen, kenen kanssa otimme kuvat viime heinäkuussa Asun lehteen. Kun lähdin selaamaan nukuksissa ollutta blogia huomasin, että sieltä ei löydy kuin ihan muutama kuva kodista. Tässä muutama lisää.

xx


Pictures from our home, taken by Katri Kapanen for Asun magazine issue 4/ 2018







READ MORE »

Kids Room / Sweet Dreams

6/29/2018




Edelliseen kotiin verrattuna lastenhuoneessa on nyt tilaa vähintään tuplasti. Tuntuu lähes luksukselta, kun lattialla voi yhtä aikaa tehdä palapeliä ja rakentaa legotaloa, ja ohi mahtuu kulkemaan, vaikka leikit jäisivätkin yöksi lattialle. Tilasta innostuneena yhteinen kerrossänky haluttiin heti hajottaa "mun ja sun" sängyiksi, mutta siihen se erottelu onneksi jäikin. Yhteinen huone oli sisaruksille selvä asia, ja vaikka omaa huonetta ja sen mahdollisia etuja pohdittiinkin ääneen, oli yksi yhteinen lastenhuone  molempien toive. Muunlainen huonejako olisi tuottanutkin kolmiossa hieman ylimääräistä pohdintaa, uskallan silti tässä vaiheessa jo ennustaa tulevaisuuteen ja siihen, että pian sitä jo tullaan äänekkäästi vaatimaan.

Tilasta ja sen tarpeesta voi keskustella loputtomiin. Ei ole vielä kovin kauaa aikaa kulunut siitä, kun isolle perheellekin riitti yksi huone. Muistan kun noin 40 neliöisessa kodissa asuviin ystäviini otti yhteyttä vanha rouva, joka esitti toiveen päästä katsomaan vanhaa lapsuudenkotiaan. Vallilassa asuvat ystäväni ottivat hänet silloin ystävällisesti vastaan. He saivat kuulla, miten kodissa oli ennen asunut 6-lapsinen perhe ja kun he ihmettelivät, miten he olivat sinne mahtuneet, oli rouva nauraen kertonut, että koti oli silloin ollut jaettuna kahtia. Nykyisessa kylpyhuoneessa oli silloin ollut yhteinen keittiö, mutta molemmissa huoneissa oli asunut kaksi eri perhettä. Kahdeksanhenkinen perhe oli siis asunut 20:ssa neliössä. Kun ystäväni tiedustelivat ahtaudesta, ei sitä muistettu ollenkaan. Muistettiin ainoastaan ihana piha ja se, miten turvalliselta tuntui, kun isä aina iltaisin levitti patjat lattialle, mihin sisarukset käpertyivät yhdessä nukkumaan. Aika varmasti kultaa muistot, mutta se sai samalla miettimään omia tarpeita ja sitä, miten tilaa tuntuu aina olevan liian vähän.

Turvallisuuden tunteesta omat lapsetkin puhuivat. On kivempi nukkua, kun tietää toisen tuhisevan samassa huoneessa. Samasta syystä myös pitkään haaveena olleet vuodekatokset saatiin vihdoin kattoon. Vaikka omaa huonetta ei olekaan, on oma tila silti tärkeä, ja katos pitää kuulemma myös zombit ulkopuolella.


Vuodekatos, lakanat ja pehmolelut saatu Fabelabilta ja Geffer Groupilta.
Seinän sävy on Tikkurilan Harmony sävynro G472


/

They still sleep in a same room but the beds are separated. Comparing to our old home the space of the kids room is doubled. Feels good to have enough floor space to build a lego house and do a puzzle at the same time. Was happy to hear that sleeping in the same room was something they both wanted. It feels safe to have your sister near. Even though you don´t have your own room, the own space is still important. Long waited canopies are something they´ve wished for and I heard they also keep the zombies away.

Canopies, sheets and toys, Fabelab and Gaffer Group.
Wall color Tikkurila Harmony code G472


READ MORE »

First of May

4/30/2018



Helppo resepti vapulle on heittää pellavaliina pöydälle, rypyt eivät haittaa, ne tekevät vain ilmeestä rennomman. Kaupan sima lasipulloon, munkit kulhoon ja kuohuva kylmään!

Hauskaa vappua!


/


Easy recipe for a First of May party (or any party). Throw your linen cloth to the table, no ironing, wrinkles just makes it look more cozy and relaxed. Put sparkling to the fridge, pour lemonade to your own pitcher, doughnuts to a nice bowl and and voila!



Usva table cloth and Usva napkins  /  Lapuan Kankurit



READ MORE »

Our kitchen

3/27/2018



Meidän keittiö, voila!

Ehkä heti aluksi kannattaa sanoa ääneen lause, jota huomaan viljeleväni täällä taajaan; "Suutarin lapsella ei ole kenkiä". Tosin huomasin, että se pitää paikkansa vain sen takia, että suutarilla omien kenkien, aka oman kodin suunnittelu jää vähemmälle ajan takia, joten siitä ei ole piirroksia, ei oikein kunnollisia materiaalikarttoja ja keittiönkin voi ostaa fiilispohjalta, ainakin melkein. Uskon myös, että mitä tarkemmat suunnitelmat suutarilla olisi omista projekteistaan, sen vaikeampaa hänen olisi koskaan päästää niistä irti. Siksi pieni spontaanius on aina hyvä.

Meidän keittiössä suurin pohdinta liittyi keittiön pienuuteen. Vanha keittiö oli niin vanha, että kodinkoneiden käyttö oli sallittu vain omalla vastuulla, taso oli noin 10cm alempana ja kaikki kaapit ja kodinkoneet pienempiä kuin nykyinen standardikoko. Kauimpana oikealla seisoi sellainen vanha ruokakaappi, mistä on nyt jäljellä tuo pelkkä yläosa. Sen vieressä taas korkeampi jääkaappi-pakastin. Näin ollen tason osuus jäi aika minimiin. Kun tuntui, että jo vanhassa kodissa oli taso kortilla, en halunnut tinkiä siitä yhtään tässä. Niinpä haikein mielin päätimme purkaa nurkkakaapin (timanttilaikalla jurnuttamalla siihen meni puoli päivää!!!) Sen tilalla on nyt matala jääkaappi ja pakastimen olemme tunkeneet isomman vanhan kaapin sisälle eteiseen.

Kaapinovet, hana ja allas ovat Helsingöltä, ihastuin Linen Brown väriin jo aikoja sitten, joten tässä oli helppo seurata sydäntä. Messinkihana on jo alkanut kauniisti patinoitumaan, kuten kuuluukin. Helsingön ovet kasataan Ikean kaapinrunkoihin, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, melkein kaikki keittiönrungot ovat samaa materiaalia, ellei puhuta jostain upeista italialaisista luomuksista tai puusepällä teetetystä käsityöstä. Se on myös aika kätevää, sillä halutessaan koko homman voi hoitaa netissä. Helsingöltä voi tilata mallipalat, mistä näkee oikeat sävyt, mutta heillä on myös superkaunis showroom Helsingin keskustassa, jonne pääsee ihastelemaan materiaaleja ja imemään inspiraatiota.

Taso on suomalaisen Duratin valikoimista. Tätäkin olen fiilistellyt jo pitkään, sekä yritystä, että materiaalia. Onhan se aika siistiä, että kotimainen yritys on keksinyt ainutlaatuisen ympäristöä säästävä massiivimateriaalin, joka sisältää noin 30% uusiomuovia ja on 100%:sti kierrätettävä. Pinta tuntuu kivimäiseltä, mutta jotenkin silkkisemmältä,  ja sitä voidaan tarvittaessa uudistaa kevyesti hiomalla. Sitä voi myös sahata ihan ikiomalla käsisahalla (testattu on), mutta suositeltavaa on tilata taso suoraan oikeaan mittaan. Materiaalia saa periaatteessa missä värissä tahansa ja siitä voidaan tehdä keittiötason lisäksi esim ammeita, altaita ja erilaisia kalusteita.

Seinä jätettiin ainakin tässä vaiheessa vielä ilman kaappeja, tosin liesituuletin siihen on varmasti jossain vaiheessa laitettava. Tason yläpuolinen seinä on maalattu Tikkurilan kosteutta kestävällä Luja-maalilla, vanha kaappi taas himmeällä Helmi-kalustemaalilla ja muut seinät Harmonylla. Oli hauska huomata, miten sävy säilyi täysin samana, vaikka maalilaatu vaihtui. Sävynä keittiössä on pitkäaikainen lempisävyni Mulperi H484.

Muistatte ehkä, kun esittelin lattian valintaa ja sen laittoa? No tässä sitä sitten vihdoin näkyy ihan oikeasti paikallaan. Lattia on suomalaisen Timberwisen harjattua ja öljyvahattua tammea sävyltään white cream. Lattian valinta on ehkä pelottavinta puuhaa, sillä sitä ei ihan helposti lähdetä vaihtamaan. Kirjoitan tästä vielä lisää myöhemmin, mutta nyt tärkeintä on se, että en haluaisi vaihtaa lattiaa mistään hinnasta. Ohi on päästy jo sen varontavaiheenkin, kun tuoleja vielä nostellaan eikä hiissata lattiaa pitkin. Muutamia naarmuja näkyy siellä täällä, mutta ne taas kuuluvat elämään ja tekevät kodista kodin.

Kun mietin tätä keittiötä, oli päällimmäisenä tunteena pehmeys, lämpö ja näitä tukeva sävymaailma. Ja on tässä mietitty ihan käytettävyyttäkin. Meiltä löytyy myös heti käytävältä lattiasta kattoon ulottuva kaappi, jossa säilytetään lähes kaikki astiat.

Erilaisinta tässä keittiössä on se, että se ei ole enää samaa tilaa olohuoneen kanssa. Joskus ajattelin, että se on hankalaa, nyt taas se tuntuu ihanalta. Keittiössä voi olla välillä omassa rauhassa, jäädä juomaan kahvia ja lukemaan hesaria, kun muut ovat jo syöneet aamiaisen. Sinne voi myös jättää pahan sotkun ja mennä olohuoneeseen nauttimaan elosta ilman, että jokaisella päänkäännöksellä likaiset astiat ja tyhjentämätön astianpesukone muistuttavat olemassaolollaan. Parasta!



Kuvat Katri Kapanen

yhteistyöpostaus



/


Few pictures of our new kitchen!





READ MORE »

Freckles Beauty by Kovac Family

1/15/2018





Huomaan karvojen nousevan pystyyn aina, kun puhutaan eettisestä ostamisesta. Eettistä ostamista toki on kirpputoreilta ostaminen sekä se, kun tarpeeseen ostaessaan valikoi esimerkiksi jotain kotimaista, kestävää kehitystä ja luontoa kunnioittavaa. Samaan aikaan mieleen pyrkii kuitenkin ajatus siitä, kuinka etuoikeutettua on, jos ylipäänsä voi valita. Tai että on koti, mitä saa sisustaa, ja minkä takia voi tuskailla remontin rankkuutta.

Uuteen kotiin muutto on saanut aikaan aikamoisen tavara(aivo)myllerryksen. Vaikka mahdollisimman pitkälle onkin pärjätty samoilla huonekaluilla, synnyttää erilainen huonejako väkisinkin uusia tarpeita. Ja pakko kai se on myöntää, että olen kova haluamaan kaikenlaista. Että hei vaan, kunnon kaksinaismoralisti täällä ilmoittautuu. Heti perään yritän kuitenkin pelastaa itseni kertomalla teille Kovac Familysta, ehkä se vie huomion siitä, että itse asiassa puhun uudesta keittiön valaisimesta, joka sijaitsee uudessa keittiössä uusien keittiökalusteiden ja keittiönpöydän yläpuolella, voi apua...

Kamilla ja Christopher Kovac ovat yhtä kuin vuonna 2012 Ruotsissa perustettu Kovac Family. He itse tituleeraavat yritystään multitieteelliseksi ja nettisivuilta löytyykin muun muassa haastatteluja
ja uutisia uusista vegaanisista juustoista tai siitä, kuinka paljon muovia koko ajan suolletaan valtameriimme. Heidän tavoitteenaan on tarjota tuotteita ja palveluita niin ympäristöystävällisesti kuin vain mahdollista. Siksi keittiössämme roikkuva ruotsissa valmistettu 25Lamp -valaisinkin on kokoontaittuva, ja vie niin pakattuna noin viidesosan siitä tilasta, mitä se veisi avattuna. Näin pakattuna valaisin ei myöskään hajoa kuljetuksessa, joten sen voi lähettää pahvilaatikossa ilman muita pakkausmateriaaleja. Yrityksen tulevaisuuden haaveena on kehittää täysin luonnonmukainen valonlähde, mutta siitä kannattaa lukea enemmän täältä.



/



Our set of rooms in our new apartment is totally different than in our previous home. It means that we have to rethink and decorate the new flat by it's terms, and what differs the most from the old apartment is the lighting. Can´t really say if buying new things can ever be really ethical, and that´s one thing I´ve been struggling with. It feels bad to buy all this new things even though at the same time I have to admit that the materialist in me loves it. Luckily one can always choose the more ethical choices or of course find treasures from the flea markets.

The 25Lamp by Kovac Family is definitely the greener choise. Kovac Family´s idea is to design and provid products and services as environmentally friendly as possible. The products are made in Sweden using sustainable materials, and as they grow their goal is to deliver a completely natural light source. The lamp comes folded in small cardboard box, and once you install the lamp you just unfold the shade. That is pretty cool too.






READ MORE »

Scents, perfumes, fragrances

12/21/2017






Tuoksutietämätön tunnustautuu. Joskaan tiedä voiko kukaan olla tuoksutietämätön? Ajattelen poimivani tuoksutrendien suihkauksia sieltä sun täältä, mutta loppupeleissä tuoksujen kanssa on vaikea olla trendikäs. Se mikä ei tuoksu omaan nenään hyvältä, tuoksuu pahalta, ja sellaista on vaikea kuvitella suihkuttelevansa ylleen treffeille tai vaikka tärkeään työtapaamiseen mennessä. Olisi kiinnostava tietää, voiko tuoksujen kanssa kehittyä samalla tavalla kuin vaikka viinien maistelussa? Kukaan tuskin siinäkään on ensimmäisellä kerralla mestari, vaan tykkää yhtä lailla siitä viinien Polo Sportista tai Ck Onesta.

Omaa tuoksuhistoriaani osaan lukea ainakin sen verran, että minulla on aina se yksi suosikkituoksu, mitä käytän koko ajan. Olisi kiva olla sellainen, joka vaihtelee tuoksua tilanteen mukaan, mutta ennätykseni on kaksi tuoksua samaan aikaan, joista toinen on iltatuoksu, jota laitetaan ehkä pari kertaa vuodessa. Ei siis kovin suuri menestys. 

Muistan kun kohta kuusi vuotta sitten Australian reissulla kävin haistelemassa kaikki Byredon tuoksut läpi. Ihastuin jo ennen tuoksuttelua Sunday Cologne -nimeen ja kaiken haistelun jälkeenkin se tuntui edelleen parhaalta. En silti uskaltanut ostaa pulloa, sillä en ollut varma olinko ihastunut vain nimeen, vai myös tuoksuelämykseen. Muutama vuosi myöhemmin kävin Lahden Saint Louisissa toteamassa tuoksuelämyksen todeksi, ja siitä asti olen tuoksunut koko ajan sunnuntaille. Joululahjalistaltakin löytyy kolmatta kertaa sama suosikki, sillä nykyistä pulloa on jo kallistettava, jotta sieltä saa suihkittua ulos muutakin kuin ilmaa. Voinkin jo aika hyvällä kokemuksella sanoa, että tasaisella käytöllä pullo kestää vuoden. 


Nyt voisi kuitenkin olla se hetki, kun pullon nimi vaihtuu. Sain kutsun Sugarille tekemään omaa tuoksua Frantsilan kukka/yrttiuutteista. Järkevä ihminen olisi ehkä kiinnittänyt huomiota niiden terveysvaikutuksiin, mutta minä päätin tällä kertaa mennä nenä edellä. Oli mielenkiintoista huomata, että metsäinen, samea, jopa tupakkamainen ja voimakas tuoksumaailma kiinnostivat eniten, ja niistä poiketen myös ruusu. Jos nenäni tiesi mitä terveyteni tarvitsee, oli se tuoksujen mukaan lepoa ja rentoutumista, enkä voi sanoa, että se olisi väärässä. Nyt minulla olisi siis kaksi tuoksua, mutta haikailen jo kolmannen perään. Ilmeisesti paras tapa on seurata nenäänsä, mutta sitä ennen tekisi mieli hankkia jotain teoriapohjaa valinnoilleen, tai vaikka sille, miten analysoisi oman nenänsä mieltymyksiä. Olen kuullut paljon hyvää Hermèsin parfymöörin Jean-Claude Ellenan kirjasta The Diary of a Nose, mutta jos joku osaa suositella myös jotain muuta, niin vinkit otetaan kiitollisena vastaan!



/


Just few words a bout scents. I find myself buying the same perfume again and again. It does´t really matter, cause of course I happen to love it, but would be great to try something else too. My record is three, so that´s not quite a lot I guess. I have one for the everyday use, one for evening, which means few times a year and then this new one I made myself at Sugar. It´s made from Frantsila´s organic essentials oils. They all have their own flower powers but I just followed my nose and by following it I came up with something woody and strong. The funny thing was that the flow powers of that mix was all about resting, relaxing and helping you to find time for yourself. Sounds something I really need.



READ MORE »

Myths about moving

11/24/2017



Ennen muuttoa uskottelin itselleni kuinka ihanaa ja puhdistavaa se tulee olemaan. Vihdoin voi käydä kaikki tavarat läpi, ehkä kysyä sen KonMarin "nautinto-kysymyksenkin", ja sitten uudessa kodissa laittaa jokaisen tavaran zenimäisesti paikoilleen. Voi kuinka väärässä olinkaan, taas. Olen muuttanut elämäni aikana reippaasti yli kymmenen kertaa. Jokaisen muuton jälkeen ajattelen, että ei enää ikinä, mutta tässäkin aika kultaa muistot. Jostain syystä tekisi mieli verrata muuttoa synnytykseen. Sekin unohtuu (tiedän, että joillekin siitä jää traumat, enkä nyt ihan tosissani vertaa näitä kahta asiaa), ja tietyn ajan jälkeen saattaa tehdä taas mieli uutta vauvaa (kotia).

Tilanne on tällä hetkellä se, että leikimme leirielämää pahvilaatikkometsän keskellä. Nukumme miehen kanssa patjalla olohuoneen lattialla, sillä oma makuuhuoneemme on romuvarastona, ilman lattiaa, ilman seinämaaleja ja katto paikkaamatta. Jostain syystä kaikkeen menikin melkein tuplasti aikaa. Muuton jälkeisenä aamuna löysin itseni käyttämästä pidee-suihkua oikeana suihkuna. Kylpyhuoneen ovi oli irroitettu, jotta pesukone mahtuisi sisään ( ei mahtunut), ja suihkusta oli suora näköyhteys vastakkaiseen rakennukseen. Hei vaan, se olin minä siellä alasti kykkimässä. Vaatteita ei löytynyt mistään, mutta onneksi ilman rintsikoitakin voi mennä palaveriin. Silti en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Jos tämä on ongelmista suurin, niin hyvin menee. Ehkä opin jopa päästämään jostain liiasta järjestelmällisyydestä ja pikkuasioiden stressaamisesta irti.

Tässä kuitenkin lista viidestä yleisimmästä muuttomyytistä

1. Ihanaa, kun vihdoin saa käytyä jokaisen tavaran läpi. Konmarituksen jälkeen voi viedä turhat roinat kirpputorille, facebook-ryhmiin jne.

2. Uudessa kodissa voi zenmäisesti laitella tavaroita omille paikoilleen, lempimusiikki soi, tuoksukynttilät palavat ja jokaiselle tavaralle on se oma paikka olemassa.

3. Remontti on valmis ennen kuin muutamme, kaikki pöly on poissa, ja laatikot lipuvat kuin itsestään sisään. Ja pesukone mahtuu kylpyhuoneeseen.

4. Yksikään tavara ei ole hukassa, sillä jokainen muuttolaatikko on tarkasti nimikoitu. Muutenkin laatikot tyhjenevät nopeasti.

5. Muutto ei aiheuta ylimääräisiä sydämentykytyksiä, sillä kaikki on osattu ennakoida ja miettiä etukäteen valmiiksi.


Kohtaan viisi haluan vielä lisätä, että ennakointi on erikoistaitoni, tai ainakin oli. Apua, mitä on tapahtunut! Pakko kai hypätä takaisin kohtaan, missä opin päästämään liiasta pikkuasioiden stressaamisesta irti.

Onneksi joku oli ennakoinut kakkoskohdan unelmani, ja posti toi tuoksukynttilän, kiitos Sugar ja Raakarå!


ps. Nämä värit, tuntuu kuin maailmassa ei voisi olla liikaa lämpimiä ruskean ja okran sävyjä. Vielä kun olisi enemmän aikaa syventyä tuohon uuteen Kinfolkin Entrepreneur kirjaan, huh huh.

/


We are still struggling in a process that includes sleeping on the livinroom floor, not having a proper shower and living in a big sea of cardboard boxes. It´s funny how I thought that the renovation will be ready before moving in to our new apartment and the stuff just kinda glides in their right places. There´s no right places and the stuff just doesn't glide, it´s just stucked in the boxes. And the boxes seems to be full of something that I´ve no idea of where to put them. I have this strange vision of taking everything to a drift store and just start all over again from a clean table. On the other hand I´m quite happy to have this mess as my biggest problem.

Here´s the only clean spot from our home. Hope to show you something more after few weeks.

Ps. Can´t get enough of these warm brown and ochre colors and the new Entrepreneur book by Kinfolk.



READ MORE »

Getting there with Timberwise

11/04/2017




Ollaan asuttu uudessa kodissa nyt viikko. Hyvin menee, vaikka aika moni asia onkin koko ajan hukassa ja olen muun muassa käynyt suihkussa pide-hanan turvin, kun kylppärin ovi oli irti ja keittiön kautta suora näköyhteys vastapäiseen asuntoon. Olen myös mennyt palaveriin ilman rintsikoita, kun yksiäkään ei löytynyt mistään ja oli kiire. Meillä on täällä polkuja pahvilaatikoiden keskellä, maalipönttöjä siellä sun täällä ja nukutaan miehen kanssa edelleen olohuoneen lattialla. Tänään kuitenkin pelattiin koko perhe Uunoa, syötiin omalla hellalla tehtyjä popcorneja ja juotiin pillimehua ja viiniä ja leikittiin leirielämää, aika kivaa sekin. Ja meillä on lattia! Sitä ei vielä hetki sitten ollut.

Tuntuu tyhmältä olla näin innoissaan lattiasta, mutta jos sitä ei ole ollut, huomaa sen olemassaolon tärkeyden aivan eri tavalla. Rupuinen esibetonilattia pilaa vaatteet, tuntuu jaloissa likaiselta vaikka olisi juuri imuroitu ja tekee ulkonäöllään koko tilasta sekavan. Elämä muuttuu myös hankalaksi, jos ei tee mieli laskea lattialle mitään. Varsinkaan, jos muuta laskutilaa ei ole olemassa.

Olen aiemminkin asennellut lattioita itse, mutta lähinnä kuvauksia varten, missä ei tarvitse välittää siitä, että on olemassa vinoja seiniä, listoja ja tietyn kokoisia tiloja. Sen kun vaan laittelee lautaa toisen viereen. Siksi hieman jännittikin lattian asentaminen enemmän vinoon kuin suoraan tilaan. Täällä ei juuri kannata vatupassin kanssa heilua, alkaa lähinnä naurattamaan. Talon historia kertoo, että toisen maailmansodan talon kellarikerrokseen on iskeytynyt suutariksi jäänyt pommi. Koska räjähdystä ei tapahtunut, on talo edelleen pystyssä, mutta siitä johtuen ehkä hieman enemmän killissä kuin muut aikalaisensa.

Saatan olla aika kärsimätön lukemaan ohjeita, joten olikin positiivista löytää asennusvideo Timberwisen sivuilta. Pakko myöntää, että sitäkin tuli ehkä hieman kelattua, mutta ainakin noin suurin piirtein saatiin katsottua se läpi. Ja oli lattia killissä tai ei, on pakko ihan vähän kehaista sitä, miten täällä ei ainakaan narise, ja olen kuullut, että se kertoo jo aika paljon lattian asennuksen onnistumisesta. Wiselock-systeemi oli todella helppo ja itse asennus kivaa, jos siitä miinustaa sen sirkkelöinnin, mikä on pakko tehdä, että parketin saa pätkittyä oikean mittaiseksi. Jonkun verran asennus vaatii etukäteen mittailua ja  pohtimista siitä, miten parkettijako kannattaisi tehdä, eli mihin laudan päät tulevat asettumaan. Samoin erittäin tärkeää oli miettiä lähtöpaikka. Tällaisten asioiden miettimisestä tykkään, ja olikin kiva huomata, että kun ne oli ajatellut tarkasti etukäteen, jäi esim lautojen pitkien sivujen sirkkelöinti huomattavasti vähemmälle.

Meillä on enää oma makuuhuone lattioittamatta, uusi sanakin keksitty (sieltä ehkä muutama kuva vielä tekovaiheessa). Sitä ennen vielä maalausta, paklausta, keittiön asennusta ja minikylppärin suunnittelua. Mutta on tämä kyllä kivaakin. Kun on kaikki rempallaan, ei jaksa välittää pikkuasioista ja elämään syntyy luovia ratkaisuja. Tämäkin teksti syntyi keittiön pöydän alla maatessa, enkä ehkä muuten olisi koskaan huomannut, miten kivalta meidän uusi sokkeli näyttäkään.

ps. Kyseiset kuvat eivät tee oikeutta itse lattialle, mutta lupaan paremmat kuvat heti, kun täällä on jotain kuvattavaa.

*Toteutettu yhteistyössä Timberwisen kanssa.



/


Few words about installing our new parquet from Timberwise. With the length of the the text it might seem that it was tough, but actually it was the other way round. I did type this text under the kitchen table because of the ongoing renovation at our apartment, so next time a bit more in english too. See you soon!

*collaboration with Timberwise



READ MORE »

Moodboard for our new home

10/13/2017




Voi valinnan vaikeus. Vaikkakin onnellinen sellainen, kun pääsee valitsemaan omaan kotiinsa kauniista materiaaleista niistä kauneimpia. Siis omaan UUTEEN kotiin! Osa teistä on ehkä huomannutkin muutamia remonttistooreja instan puolella. Kaikki kävi aika äkkiä, kuten asuntokaupoissa yleensä tuntuu tapahtuvan, ainakin meillä, ja ihan kohta on jo muutto edessä.

Vapaa-ajan ongelmia ei juuri ole ollut, vaan kaikki puolituntisetkin on käytetty remontin tekemiseen. Toki myös lapsityövoima on valjastettu ja tapettien repiminen tuntui käyvän jopa leikistä. Hulluinta on, että vaikka kuvittelisi minun tekevät ammattini vuoksi tarkkaakin tarkemmat suunnitelmat ja pohtivan harkiten oikeita ratkaisuja, ei suutarin lapsella ole taaskaan kenkiä. Seinän lopullinen sävy saatetaan päättää hehkulampun, eikä suinkaan luonnonvalon alla (on niitä sävyjä seinilläkin katsottu, ei nyt ihan niin kreisejä olla). Puolet vuodesta on kuitenkin pimeää, se on vain maalia, ja liuta muita hyviä totuuksia tähän,  joilla voidaan katsoa sormien läpi se, että kaikki valinnat eivät ole tehty aivan täysin oppikirjan sääntöjen mukaan. Keittiön allas ja hana päätettiin lennossa, samoin työtaso.

Ja sitten lattia, toivoimme viimeiseen asti, että muovilattian alta olisi paljastunut upea vanha lautalattia. Olisin onnellisena hyväksynyt huonokuntoisenkin, jonka olisi sitten voinut hioa ja viimeistellä mielen mukaan. Näin ei kuitenkaan asia ollut, vaan muovimaton alta löytyi alusbetoni, onneksi suora ja siisti sellainen. Tämän jälkeen ei paljoa pohdittu vaan päädyttiin selailemaan Timberwisen sivuja. Habitaremessukäyntini rajautui töiden takia tiukan tehokkaaseen kahteen tuntiin, jonka aikana hyörin pyörremyrskynä muutamilla osastoilla, Timberwise mukaan lukien. Sieltä mukaan tarttui lattiakuume ja hetki sitten postilaatikosta tipahti muutama mallipala, joita nyt ollaan pyöritelty uuden kodin lattialla valintaa pohtien. Apua, miten vaikeaa, on osata valita juuri se oikea. Sen sijaan olemmekin päätyneet sulkemaan pois joukosta niitä "ei ihan niin kivoja". Tuntuu aika samalta kuin tähdittäisi valokuvia esimerkiksi blogijuttua varten. Ensi valitsee kuvista parhaat, sitten parhaista ne parhaimmat ja jossakin vaiheessa huomaan päätyneensä kahteen, joista valinnan tekeminen on jo himpun verran helpompaa. Valokuvien valitsemisessa ei tosin tarvitse ajatella asuvansa kuvassa seuraavia vuosiaan, ja vaikka käsittelyyn menisikin hetkin, on valokuvan vaihtaminen siihen toiseksi parhaaksi valittuun aika paljon helpompaa ja edullisempaa kuin lattian. Juuri se tekee valinnan haastavaksi.

Jaksan silti uskoa, että nopeat ratkaisut, fiilistely ja intuitio ovat sellaisia mihin uskallan luottaa. Aika yllättävää myös on, että mitä syvemmälle sisustusmaailmaan hautautuu, sitä selvemmin huomaa, että sisustusta ei kannata loppujen lopuksi ottaa niin vakavasti.



Lattia tehdään yhteistyössä Timberwisen kanssa. Siitä tulossa muutama postaus lisää tulevaisuudessa.




/


Some of you may have noticed from my instagram, that we are renovating. And yes, that will be our new home and somehow it is going to be ready during this month even though right now it seems like a dream. There´s still so many things to do. Sometimes it feels like the shoemakers children go barefoot. The choices I've done have been made extremely fast. I just trust my feelings and hope that they know what I´m doing. The biggest decisions were, well, the kitchen, the walls, and then the floor. I was hoping that under the vinyl flooring we´ll find a nice old wooden floor, but that was not exactly the case. That´s why I´ll send my biggest thanks to Timberwise, that they actually send real samples fast when we were choosing the new floor. It´s just so different to choose from a catalogue that when you have the real floor in the exact apartment where the floor will be. Still the decision was tough, but somehow we managed to decide what we really want. Can´t wait to see the result!





Collaboration wit Timberwise


READ MORE »

d a d a a. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger