Eräänä sunnuntaina

11/28/2013




Hetki sitten tämä mammalomalainen pääsi taas toteuttamaan itseään töitä tehden. Hommaa helpotti se, että kuvaukset tapahtuivat omasa kodissa. Rento työnteko kivojen ihmisten kanssa on kuin terapiaa. Saa puhua aikuisten asioista ja käyttää haperoituneita aivosyntyröitä muka hyvinkin tärkeiden asioiden miettimiseen. Voi kun tämä tuntuisi aina tältä, mutta tiedän, että kun sitten joskus taas palailee takaisin työelämään, ovat tällaiset päivät harvassa. Toisaalta en kyllä tiedä ketään, kuka jaksaisi ja nauttia jokaisesta työpäivästä, vaikka kuinka rakastaisi työtään. Vai onko teitä siellä jossain?





6 kommenttia:

  1. Oi mikä kutsuva sänky!

    Vaikka en nautikaan jokaisesta työpäivästä, pyrin nauttimaan edes jostain hetkistä päivässä. Joskus meno on yhtä itkua ja hampaidenkiristystä. Silloin muistutan itseäni siitä, kuinka etuoikeutettu olen saadessani tehdä töitä pienen ihmisen alun elämän ja hyvinvoinnin eteen.

    Ja siinä vaiheessa jos niitä hetkiä tai päiviä, kun en tästä nauti, alkaa olla paljon, niin vaihdan alaa..tai vähintään työtä.


    Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja, juuri näin!! Kävin kurkkaamassa työnkuvaasi, teet todella hienoa työtä <3

      Poista
  2. palaset kodistanne näyttävät kauniille!

    VastaaPoista
  3. ja nyt sitten muistin sen Aarrekidin tapaamisen, joo unohtui ja anteeksi;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, älä huoli! En minäkään päässyt sinne, harmittaa kyllä...

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!

d a d a a. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger