Spicy apple juice by Wilfa

Tuorepuristettu joulumehu aka flunssan karkoittaja on täynnä vitamiineja ja runsaasti inkivääriä. Jos olisin malttanut, olisin vielä lämmittänyt mehun kanelitangon ja muutaman neilikan kera, mutta ainakin näin kaikki vitamiiniit säilyivät mukana. Pienellä terästyksellä lämmitetystä juomasta saisi halutessaan myös jouludrinkin.

Mausteinen omenamehu kahdelle

2 omenaa
1 appelsiini
1/4 granaattiomenaa
reilu pala inkivääriä
kanelia ja neilikkaa mausteeksi


Meille muutti Wilfan Andante slowjuicer joulukuun alussa, ja siitä asti on valehtelematta joka aamu juotu tuorepuristettua mehua. Mylly toimii kuin manuaalinen sitruspuserrin, mutta suuremmalla paineella. En ole vielä testannut pähkinöitä tai jyviä, mutta kuulemma laite pusertaa niistäkin mehut irti. Itse tehty mantelimaito kuulostaisi kyllä ihanalta. Ehkä jopa siltä, että laite saisi kuorittua paatuneemmastakin leivän puputtajasta terveysintoilijan esiin. Näin lyhyen käytön jälkeen parhaimmaksi ominaisuudeksi nousee kuitenkin helppous ja nopeus. Omenat voi laittaa kuorineen ja appelsiinit niine valkoisine kuorenjämineen. Kun mehu pulppuaa toisesta reiästä ulos, tulevat kuoret ja tiukkaan puserrettu kuituaines toisesta. Kun laitteen pesee aika pian mehustamisen jälkeen, on pesukin nopeaa. Eilen aamulla pääsin ensimmäistä kertaa tekemään mehua yksin ja rauhassa, kun lapset lähtivät jo aiemmin mummolaan. Muuten hedelmiä pusertamassa on aina kaksi innokasta apulaista. Eikä yhtään haittaa, että juicerin kanssa on lähes mahdotonta loukata itseään (mehustaa sormiaan), koneesta kun ei löydy pyörivä teriä, vaan homman hoitaa tiukka puristin.

Ihanaa ja rentouttavaa joulua!



/



Freshly squeezed xmas juice is full of vitamins and ginger. You can have it warm or cold or even spice it up for Christmas with a little rum.

Spicy apple juice for two

2 apples
1 orange
1/4 pomegranate
piece of ginger
cinnamon and clove for spice


Have a lovely and relaxing Christmas you all!




sponsored post by Wilfa

READ MORE »

Scents, perfumes, fragrances

Tuoksutietämätön tunnustautuu. Joskaan tiedä voiko kukaan olla tuoksutietämätön? Ajattelen poimivani tuoksutrendien suihkauksia sieltä sun täältä, mutta loppupeleissä tuoksujen kanssa on vaikea olla trendikäs. Se mikä ei tuoksu omaan nenään hyvältä, tuoksuu pahalta, ja sellaista on vaikea kuvitella suihkuttelevansa ylleen treffeille tai vaikka tärkeään työtapaamiseen mennessä. Olisi kiinnostava tietää, voiko tuoksujen kanssa kehittyä samalla tavalla kuin vaikka viinien maistelussa? Kukaan tuskin siinäkään on ensimmäisellä kerralla mestari, vaan tykkää yhtä lailla siitä viinien Polo Sportista tai Ck Onesta.

Omaa tuoksuhistoriaani osaan lukea ainakin sen verran, että minulla on aina se yksi suosikkituoksu, mitä käytän koko ajan. Olisi kiva olla sellainen, joka vaihtelee tuoksua tilanteen mukaan, mutta ennätykseni on kaksi tuoksua samaan aikaan, joista toinen on iltatuoksu, jota laitetaan ehkä pari kertaa vuodessa. Ei siis kovin suuri menestys. 

Muistan kun kohta kuusi vuotta sitten Australian reissulla kävin haistelemassa kaikki Byredon tuoksut läpi. Ihastuin jo ennen tuoksuttelua Sunday Cologne -nimeen ja kaiken haistelun jälkeenkin se tuntui edelleen parhaalta. En silti uskaltanut ostaa pulloa, sillä en ollut varma olinko ihastunut vain nimeen, vai myös tuoksuelämykseen. Muutama vuosi myöhemmin kävin Lahden Saint Louisissa toteamassa tuoksuelämyksen todeksi, ja siitä asti olen tuoksunut koko ajan sunnuntaille. Joululahjalistaltakin löytyy kolmatta kertaa sama suosikki, sillä nykyistä pulloa on jo kallistettava, jotta sieltä saa suihkittua ulos muutakin kuin ilmaa. Voinkin jo aika hyvällä kokemuksella sanoa, että tasaisella käytöllä pullo kestää vuoden. 

Nyt voisi kuitenkin olla se hetki, kun pullon nimi vaihtuu. Sain kutsun Sugarille tekemään omaa tuoksua Frantsilan kukka/yrttiuutteista. Järkevä ihminen olisi ehkä kiinnittänyt huomiota niiden terveysvaikutuksiin, mutta minä päätin tällä kertaa mennä nenä edellä. Oli mielenkiintoista huomata, että metsäinen, samea, jopa tupakkamainen ja voimakas tuoksumaailma kiinnostivat eniten, ja niistä poiketen myös ruusu. Jos nenäni tiesi mitä terveyteni tarvitsee, oli se tuoksujen mukaan lepoa ja rentoutumista, enkä voi sanoa, että se olisi väärässä. Nyt minulla olisi siis kaksi tuoksua, mutta haikailen jo kolmannen perään. Ilmeisesti paras tapa on seurata nenäänsä, mutta sitä ennen tekisi mieli hankkia jotain teoriapohjaa valinnoilleen, tai vaikka sille, miten analysoisi oman nenänsä mieltymyksiä. Olen kuullut paljon hyvää Hermèsin parfymöörin Jean-Claude Ellenan kirjasta The Diary of a Nose, mutta jos joku osaa suositella myös jotain muuta, niin vinkit otetaan kiitollisena vastaan!



/


Just few words a bout scents. I find myself buying the same perfume again and again. It does´t really matter, cause of course I happen to love it, but would be great to try something else too. My record is three, so that´s not quite a lot I guess. I have one for the everyday use, one for evening, which means few times a year and then this new one I made myself at Sugar. It´s made from Frantsila´s organic essentials oils. They all have their own flower powers but I just followed my nose and by following it I came up with something woody and strong. The funny thing was that the flow powers of that mix was all about resting, relaxing and helping you to find time for yourself. Sounds something I really need.

READ MORE »

Myths about moving

Ennen muuttoa uskottelin itselleni kuinka ihanaa ja puhdistavaa se tulee olemaan. Vihdoin voi käydä kaikki tavarat läpi, ehkä kysyä sen KonMarin "nautinto-kysymyksenkin", ja sitten uudessa kodissa laittaa jokaisen tavaran zenimäisesti paikoilleen. Voi kuinka väärässä olinkaan, taas. Olen muuttanut elämäni aikana reippaasti yli kymmenen kertaa. Jokaisen muuton jälkeen ajattelen, että ei enää ikinä, mutta tässäkin aika kultaa muistot. Jostain syystä tekisi mieli verrata muuttoa synnytykseen. Sekin unohtuu (tiedän, että joillekin siitä jää traumat, enkä nyt ihan tosissani vertaa näitä kahta asiaa), ja tietyn ajan jälkeen saattaa tehdä taas mieli uutta vauvaa (kotia).

Tilanne on tällä hetkellä se, että leikimme leirielämää pahvilaatikkometsän keskellä. Nukumme miehen kanssa patjalla olohuoneen lattialla, sillä oma makuuhuoneemme on romuvarastona, ilman lattiaa, ilman seinämaaleja ja katto paikkaamatta. Jostain syystä kaikkeen menikin melkein tuplasti aikaa. Muuton jälkeisenä aamuna löysin itseni käyttämästä pidee-suihkua oikeana suihkuna. Kylpyhuoneen ovi oli irroitettu, jotta pesukone mahtuisi sisään ( ei mahtunut), ja suihkusta oli suora näköyhteys vastakkaiseen rakennukseen. Hei vaan, se olin minä siellä alasti kykkimässä. Vaatteita ei löytynyt mistään, mutta onneksi ilman rintsikoitakin voi mennä palaveriin. Silti en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Jos tämä on ongelmista suurin, niin hyvin menee. Ehkä opin jopa päästämään jostain liiasta järjestelmällisyydestä ja pikkuasioiden stressaamisesta irti.

Tässä kuitenkin lista viidestä yleisimmästä muuttomyytistä

1. Ihanaa, kun vihdoin saa käytyä jokaisen tavaran läpi. Konmarituksen jälkeen voi viedä turhat roinat kirpputorille, facebook-ryhmiin jne.

2. Uudessa kodissa voi zenmäisesti laitella tavaroita omille paikoilleen, lempimusiikki soi, tuoksukynttilät palavat ja jokaiselle tavaralle on se oma paikka olemassa.

3. Remontti on valmis ennen kuin muutamme, kaikki pöly on poissa, ja laatikot lipuvat kuin itsestään sisään. Ja pesukone mahtuu kylpyhuoneeseen.

4. Yksikään tavara ei ole hukassa, sillä jokainen muuttolaatikko on tarkasti nimikoitu. Muutenkin laatikot tyhjenevät nopeasti.

5. Muutto ei aiheuta ylimääräisiä sydämentykytyksiä, sillä kaikki on osattu ennakoida ja miettiä etukäteen valmiiksi.


Kohtaan viisi haluan vielä lisätä, että ennakointi on erikoistaitoni, tai ainakin oli. Apua, mitä on tapahtunut! Pakko kai hypätä takaisin kohtaan, missä opin päästämään liiasta pikkuasioiden stressaamisesta irti.

Onneksi joku oli ennakoinut kakkoskohdan unelmani, ja posti toi tuoksukynttilän, kiitos Sugar ja Raakarå!


ps. Nämä värit, tuntuu kuin maailmassa ei voisi olla liikaa lämpimiä ruskean ja okran sävyjä. Vielä kun olisi enemmän aikaa syventyä tuohon uuteen Kinfolkin Entrepreneur kirjaan, huh huh.

/


We are still struggling in a process that includes sleeping on the livinroom floor, not having a proper shower and living in a big sea of cardboard boxes. It´s funny how I thought that the renovation will be ready before moving in to our new apartment and the stuff just kinda glides in their right places. There´s no right places and the stuff just doesn't glide, it´s just stucked in the boxes. And the boxes seems to be full of something that I´ve no idea of where to put them. I have this strange vision of taking everything to a drift store and just start all over again from a clean table. On the other hand I´m quite happy to have this mess as my biggest problem.

Here´s the only clean spot from our home. Hope to show you something more after few weeks.

Ps. Can´t get enough of these warm brown and ochre colors and the new Entrepreneur book by Kinfolk.

READ MORE »

Getting there with Timberwise

Ollaan asuttu uudessa kodissa nyt viikko. Hyvin menee, vaikka aika moni asia onkin koko ajan hukassa ja olen muun muassa käynyt suihkussa pide-hanan turvin, kun kylppärin ovi oli irti ja keittiön kautta suora näköyhteys vastapäiseen asuntoon. Olen myös mennyt palaveriin ilman rintsikoita, kun yksiäkään ei löytynyt mistään ja oli kiire. Meillä on täällä polkuja pahvilaatikoiden keskellä, maalipönttöjä siellä sun täällä ja nukutaan miehen kanssa edelleen olohuoneen lattialla. Tänään kuitenkin pelattiin koko perhe Uunoa, syötiin omalla hellalla tehtyjä popcorneja ja juotiin pillimehua ja viiniä ja leikittiin leirielämää, aika kivaa sekin. Ja meillä on lattia! Sitä ei vielä hetki sitten ollut.

Tuntuu tyhmältä olla näin innoissaan lattiasta, mutta jos sitä ei ole ollut, huomaa sen olemassaolon tärkeyden aivan eri tavalla. Rupuinen esibetonilattia pilaa vaatteet, tuntuu jaloissa likaiselta vaikka olisi juuri imuroitu ja tekee ulkonäöllään koko tilasta sekavan. Elämä muuttuu myös hankalaksi, jos ei tee mieli laskea lattialle mitään. Varsinkaan, jos muuta laskutilaa ei ole olemassa.

Olen aiemminkin asennellut lattioita itse, mutta lähinnä kuvauksia varten, missä ei tarvitse välittää siitä, että on olemassa vinoja seiniä, listoja ja tietyn kokoisia tiloja. Sen kun vaan laittelee lautaa toisen viereen. Siksi hieman jännittikin lattian asentaminen enemmän vinoon kuin suoraan tilaan. Täällä ei juuri kannata vatupassin kanssa heilua, alkaa lähinnä naurattamaan. Talon historia kertoo, että toisen maailmansodan talon kellarikerrokseen on iskeytynyt suutariksi jäänyt pommi. Koska räjähdystä ei tapahtunut, on talo edelleen pystyssä, mutta siitä johtuen ehkä hieman enemmän killissä kuin muut aikalaisensa.

Saatan olla aika kärsimätön lukemaan ohjeita, joten olikin positiivista löytää asennusvideo Timberwisen sivuilta. Pakko myöntää, että sitäkin tuli ehkä hieman kelattua, mutta ainakin noin suurin piirtein saatiin katsottua se läpi. Ja oli lattia killissä tai ei, on pakko ihan vähän kehaista sitä, miten täällä ei ainakaan narise, ja olen kuullut, että se kertoo jo aika paljon lattian asennuksen onnistumisesta. Wiselock-systeemi oli todella helppo ja itse asennus kivaa, jos siitä miinustaa sen sirkkelöinnin, mikä on pakko tehdä, että parketin saa pätkittyä oikean mittaiseksi. Jonkun verran asennus vaatii etukäteen mittailua ja  pohtimista siitä, miten parkettijako kannattaisi tehdä, eli mihin laudan päät tulevat asettumaan. Samoin erittäin tärkeää oli miettiä lähtöpaikka. Tällaisten asioiden miettimisestä tykkään, ja olikin kiva huomata, että kun ne oli ajatellut tarkasti etukäteen, jäi esim lautojen pitkien sivujen sirkkelöinti huomattavasti vähemmälle.

Meillä on enää oma makuuhuone lattioittamatta, uusi sanakin keksitty (sieltä ehkä muutama kuva vielä tekovaiheessa). Sitä ennen vielä maalausta, paklausta, keittiön asennusta ja minikylppärin suunnittelua. Mutta on tämä kyllä kivaakin. Kun on kaikki rempallaan, ei jaksa välittää pikkuasioista ja elämään syntyy luovia ratkaisuja. Tämäkin teksti syntyi keittiön pöydän alla maatessa, enkä ehkä muuten olisi koskaan huomannut, miten kivalta meidän uusi sokkeli näyttäkään.

ps. Kyseiset kuvat eivät tee oikeutta itse lattialle, mutta lupaan paremmat kuvat heti, kun täällä on jotain kuvattavaa.

*Toteutettu yhteistyössä Timberwisen kanssa.



/


Few words about installing our new parquet from Timberwise. With the length of the the text it might seem that it was tough, but actually it was the other way round. I did type this text under the kitchen table because of the ongoing renovation at our apartment, so next time a bit more in english too. See you soon!

*collaboration with Timberwise

READ MORE »

New work for Residence magazine

Palataan ajassa hetki taaksepäin, Islantiin, minne taisin jo kerran kertoakin sydämeni jättäneeni. Enkä suinkaan olen ainoa, henkeäsalpaavan kaunis maisema ja sen aiheuttaman sielunraha sekä pakahtumisen tunne sekä ihanat ihmiset, ravintolat ja ihan kaikki mahdollinen ovat niitä asoita, mihin ei voi kuin rakastua tulisesti. Tai ehkä tässä tapauksessa skandinaavisen viileästi, mutta sitäkin totisemmin. Tässä teille pala Islantia jutusta, jonka teimme Residence-lehteen yhdessä valokuvaaja Katri Kapasen sekä assarini Jaana Niittysen kanssa.


A story we did together with the photographer Katri Kapanen and a help with my dear assistant Jaana Niittynen for Residence magazine is out now. A true autumn feeling which for I have love and hate -relationship. Love for the darker evenings and cozy "hygge" feeling with the candle lights and hate for that same darker evenings and mornings with no sun light at all and pouring rain. Anyway you nothing can spoil the scenery of an autumnal Iceland <3

READ MORE »

Moodboard for our new home

Voi valinnan vaikeus. Vaikkakin onnellinen sellainen, kun pääsee valitsemaan omaan kotiinsa kauniista materiaaleista niistä kauneimpia. Siis omaan UUTEEN kotiin! Osa teistä on ehkä huomannutkin muutamia remonttistooreja instan puolella. Kaikki kävi aika äkkiä, kuten asuntokaupoissa yleensä tuntuu tapahtuvan, ainakin meillä, ja ihan kohta on jo muutto edessä.

Vapaa-ajan ongelmia ei juuri ole ollut, vaan kaikki puolituntisetkin on käytetty remontin tekemiseen. Toki myös lapsityövoima on valjastettu ja tapettien repiminen tuntui käyvän jopa leikistä. Hulluinta on, että vaikka kuvittelisi minun tekevät ammattini vuoksi tarkkaakin tarkemmat suunnitelmat ja pohtivan harkiten oikeita ratkaisuja, ei suutarin lapsella ole taaskaan kenkiä. Seinän lopullinen sävy saatetaan päättää hehkulampun, eikä suinkaan luonnonvalon alla (on niitä sävyjä seinilläkin katsottu, ei nyt ihan niin kreisejä olla). Puolet vuodesta on kuitenkin pimeää, se on vain maalia, ja liuta muita hyviä totuuksia tähän,  joilla voidaan katsoa sormien läpi se, että kaikki valinnat eivät ole tehty aivan täysin oppikirjan sääntöjen mukaan. Keittiön allas ja hana päätettiin lennossa, samoin työtaso.

Ja sitten lattia, toivoimme viimeiseen asti, että muovilattian alta olisi paljastunut upea vanha lautalattia. Olisin onnellisena hyväksynyt huonokuntoisenkin, jonka olisi sitten voinut hioa ja viimeistellä mielen mukaan. Näin ei kuitenkaan asia ollut, vaan muovimaton alta löytyi alusbetoni, onneksi suora ja siisti sellainen. Tämän jälkeen ei paljoa pohdittu vaan päädyttiin selailemaan Timberwisen sivuja. Habitaremessukäyntini rajautui töiden takia tiukan tehokkaaseen kahteen tuntiin, jonka aikana hyörin pyörremyrskynä muutamilla osastoilla, Timberwise mukaan lukien. Sieltä mukaan tarttui lattiakuume ja hetki sitten postilaatikosta tipahti muutama mallipala, joita nyt ollaan pyöritelty uuden kodin lattialla valintaa pohtien. Apua, miten vaikeaa, on osata valita juuri se oikea. Sen sijaan olemmekin päätyneet sulkemaan pois joukosta niitä "ei ihan niin kivoja". Tuntuu aika samalta kuin tähdittäisi valokuvia esimerkiksi blogijuttua varten. Ensi valitsee kuvista parhaat, sitten parhaista ne parhaimmat ja jossakin vaiheessa huomaan päätyneensä kahteen, joista valinnan tekeminen on jo himpun verran helpompaa. Valokuvien valitsemisessa ei tosin tarvitse ajatella asuvansa kuvassa seuraavia vuosiaan, ja vaikka käsittelyyn menisikin hetkin, on valokuvan vaihtaminen siihen toiseksi parhaaksi valittuun aika paljon helpompaa ja edullisempaa kuin lattian. Juuri se tekee valinnan haastavaksi.

Jaksan silti uskoa, että nopeat ratkaisut, fiilistely ja intuitio ovat sellaisia mihin uskallan luottaa. Aika yllättävää myös on, että mitä syvemmälle sisustusmaailmaan hautautuu, sitä selvemmin huomaa, että sisustusta ei kannata loppujen lopuksi ottaa niin vakavasti.



Lattia tehdään yhteistyössä Timberwisen kanssa. Siitä tulossa muutama postaus lisää tulevaisuudessa.




/


Some of you may have noticed from my instagram, that we are renovating. And yes, that will be our new home and somehow it is going to be ready during this month even though right now it seems like a dream. There´s still so many things to do. Sometimes it feels like the shoemakers children go barefoot. The choices I've done have been made extremely fast. I just trust my feelings and hope that they know what I´m doing. The biggest decisions were, well, the kitchen, the walls, and then the floor. I was hoping that under the vinyl flooring we´ll find a nice old wooden floor, but that was not exactly the case. That´s why I´ll send my biggest thanks to Timberwise, that they actually send real samples fast when we were choosing the new floor. It´s just so different to choose from a catalogue that when you have the real floor in the exact apartment where the floor will be. Still the decision was tough, but somehow we managed to decide what we really want. Can´t wait to see the result!





Collaboration wit Timberwise

READ MORE »