Voi meri, ai että tykkään sinusta! Mökkimme on ainakin Helsingistä katsottuna aika pohjoisessa, siellä se sijaitsee erään niemen kärjessä. Jylhiltä rantakallioilta avautuu näkymä avomerelle ja vaikka näissä kuvissa meri on tyyni, pauhaa se yleensä niin paljon, että kallioilla pääsee merivesihuihkuun. Vesi on yleensä kylmää, mutta silti käyn joka päivä kastautumassa vähintään kerran. Pienenä menin mereen jo pääsiäisenä, heti kun jäät olivat edes hieman irronneet rannasta. Parasta on kuitenkin se, että merta jaksaa tuijottaa vaikka kuinka kauan. Se on yhtä aika sekä rauhoittava, että jännittävä, eikä siihen kyllästy koskaan. Löytyykö teistä meri-tai järvi-ihmisiä? Eikö tässä ole vähän sama juttu kuin siinä, että pitää valita onko kissa- vai koiraihminen?
/
Just popped here to say hi and to share few pictures of the sea view from our summer cottage. Something I never get tired to watch.
