Yllättävän kiva

10/18/2013








Ostin sen kauheassa kiireessä, kun olimme jo lähdössä ratikkapysäkille. Pakko oli vain vielä pistäytyä Marimekossa, mummolta saatu nimiäislahjaraha oli kuumottanut lompakossa jo liian pitkään. Olin haaveillut potkupuvusta, sellaisesta sinisestä missä on valkoisia palloja. Samalla olin miettinyt, että onko siitä nimiäislahjaksi. Sankari oli tosin saanut isovanhemmilta toisenkin lahjan, valokuva-albumin, se säilyy ainakin ikuisesti. Mutta silti, voiko nimiäislahja olla potkupuku? Tätä ajatusta pyörittelin tuo pallopuku jo kädessäni, kun silmiini osuivat puupalikat. Hetken mielijohteesta nappasin ne käteeni ja suunnistin kassalle. Jo kotimatkalla ajattelin, että ovatko nämä nyt oikeasti kivoja, vai jotain hormonihöyryisen hairahduksia. Kotona sanoin esikoiselle, että me luultavasti palautetaan nämä, ja seuraavassa hetkessä olin ajatuksissani purkamassa pakettia hänen kanssaan. Tätä ne huonosti nukutut yöt saavat aikaan. Kirosin mielessäni, että no nyt tätä ei ainakaan voi palauttaa, mutta pian huomasin etten edes halunnut. Esikoinen on nyt testimielessä leikkinyt palikoilla jo melkein tunnin. En olisi uskonut, että palikoiden sovittaminen puuastiaan voi olla niin kivaa. Ne kun eivät sovi sinne ihan tuosta vaan, on löydettävä joku järjestys, kumottava kaikki uudestaan ja aloitettava taas alusta. Esikoinen rakastaa palapelejä, mutta tämä on vielä jotain paljon parempaa. Vasta rakkampaakin rakkaammalle tanssitunnille lähtö sai leikin loppumaan.





2 kommenttia:

  1. Hei Anna! Löysin tieni tänne ja jään innolla seurailemaan, ihana tunnelma täällä!:-)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit!

d a d a a. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger