Kavereita kylässä
11/08/2013
Meidän keittiössä
11/07/2013
Tarkkasilmäisimmät varmaan huomasivat, että eihän tässä ole yhtään kuvaa keittiöstä. No ei niin, kun ei se ole kuvauskelpoinen. Vai pitäisikö sanoa, että olen ylikriittinen. Tämä on näitä uuden asunnon ihanuuksia, kun ei ole päässyt tarpeeksi ajoissa projektiin mukaan, on joku muu jo tehnyt materiaalivalinnat puolestasi. Toisaalta taas on tärkeää, että kodissa on koko ajan joku projekti päällä, sillä jos tulee liian valmista saattaa se aiheuttaa muuttofiiliksiä ja tämä on jo neljäs yhteinen kotimme. Joskus voisi yrittää olla paikoillaankin. Siksi onkin hyvä, että keittiö kaipaa muutosta, samoin kuin eteisen ja makuuhuoneiden kaapit, kylppärissä olisi myös kiva riehua ja lattian valkoiseksi maalaaminen himottaa. Lupaan näyttää lisää kuvia kotoa ja sen ihan oikean keittiönkin jossain vaiheessa, mutta ehkä vasta sitten, kun remontti on oikeasti lähellä. Juuri tänään kysyin kylässä olleelta ystävältä, että voisimmeko joku kaunis päivä repiä nuo koteloinnit katonrajasta ja hän taisi hieman innostua. Jatkoa siis seuraa toivottavasti hyvinkin pian.
Ehkä blogi alkaa vähitellen muuntautua selviytymistarinaksi. Pääsette seuraamaan, miten rumasta ankanpoikasesta, tässä tapauksessa uudesta asunnosta, kasvaa joutsen. Siihen asti tyydyn kuvailemaan "keittiötä" vain tästä yhdestä suunnasta. Onneksi tykkään tästä näkymästä.
Okei okei, pakko oli näpsästä tällainen minikuva siedettevimmästä kohdasta :)
Takaisin elävien kirjoihin
11/02/2013
Täysin puun takaa tullut keuhkokuume ei antanu vaihtoehtoja. Sänky, villasukat ja todella tuju antibioottikuuri ovat kuitenkin ajaneet asiansa, ja olo alkaa vähitellen normalisoitumaan. Sen verran raju tauti kuitenkin on, että hyvin hyvin rauhallisesti on osattava olla ainakin vielä viikko. Siinä on tekemistä tällaisella säpisijällä, mutta lääkärin sana on laki (varsinkin, jos lääkäri sattuu olemaan kaveri, joka ehkä vielä lukee tätä).
Jonkun verran on tullut kuunneltua musiikkia taudin aikana. Vaikka kuvissa nyt näkyvätkin 7", on kuuntelussa ollut enemmän näiden isommat versiot, kipeänä kun ei jaksa vaihtaa koko ajan puolta. Ajattelin kuitenkin näyttää teille tämän hyllyn, joka löytyi Habitaresta. Olin ehtinyt vannoa, että meille ei enää tulee yhden yhtä String-hyllyä, kun bongasin tämän sieltä vintagepuolelta. Jostain syystä se vain viehätti silmää. Ehkä se oli se erikoisuus, näin kapeita hyllyjä ei tehdä enää. Jos katsotte tarkasti, voitte myös huomata saranat noissa namikoissa, millä hyllylevyt tulevat kiinni. Niiden on tarkoitus helpottaa levyjen kiinnitystä. Tulee mieleen, että ehkä siihen tarvittiin käsityötä, minkä yli kustannustehokkuus ja raha ovat vuosien saatossa ajaneet. Aijai, kyllä ennen vaan osattiin.
Tärkeiden asioiden äärellä
10/27/2013
Sain äsken niin hyvät naurut, että tämä on pakko jakaa kanssanne. Olen kuumeessa kotona, vauva nukkuu ulkona ja mies on esikoisen kanssa lähipuistossa leikkimässä. Ja mitä minä teen, en lepää kuten jokainen järkevä ja normaali ihminen tekisi, vaan otan kameran ja alan kuvaamaan niinkin tärkeää ja hienoa asiaa kuin tuttia. Niinpä, tuttia! Aloitin homman ihan tosissani miettimällä sopivaa kuvausalustaa, ja kun siinä yskimisen ja horkkaisen palelun lomassa asettelin tärkeänä tuttia ja paketteja pöydälle oikeisiin asentoihin, tajusin tilanteen huvittavuuden ja repesin nauramaan ääneen.
Ensin ajattelin, että en tietenkään tee tästä postausta, nehän pitäisivät hulluna, mutta sitten päätinkin toisin. Mielestäni tässä kiteytyy hyvin se, että jossakin kuumehoureissanikin haluan näimmä tuottaa jotain aineistoa uuteen blogiini, sekä se, kuinka vakavasta asiasta oikeasti on kyse. Kuvattiin sitten tuttia tai huonekalua, sama juttu. Siellä se tosissaan ähertää, jotta saisi kauniin kuvan otettua. Eikä siinä mitään, olen esteetikko ja nautin siitä, että maailma näyttää kauniilta, oli se sitten valhetta tai ei. Sitä paitsi, tuo tutti on oikeasti aika elintärkeä yhdelle pienelle ihmiselle. Muut tutit eivät kelpaa ollenkaan, ne joko huvittavat tai pöyristyttävät. Tämä luonnonkuminen ja anatomisesti muotoiltu hieman hassun näköinen kapistus on kuitenkin vauvan mielestä parasta, tietenkin heti sen oikean jälkeen, mistä tulee maitoa.
Kukattaa
10/24/2013
En voi kutsua itseäni viherpeukaloksi ja aika moni kasvi on saanut karvaasti kokea sen. Jotain kehitystä on kuitenkin tapahtunut, sillä muutama onnekas on viihtynyt seuranamme jo viisikin vuotta. Mitä leikkokukkiin tulee, olen aiemmin ollut enemmän sellainen turvallisen tavallinen ja ajatellut olevani aika tietämätön kukkien suhteen. Tiedättekö sen tunteen, kun kukkakaupassa tai varsinkin kioskimallissa unohtaa joka kukan nimen ja päätyy ostamaan aina neilikoita? Ehkä ette, mutta minulle kävi aika usein niin, ja kaikki kunnia neilikoille, ne ovat erittäin kauniita ja suloisen herkkiksiä. Nyt puhaltavat kuitenkin uudet tuulet, ja maljakot ovat täynnä mitä lie marjoja, oksia ja kävyn näköisiä asioita. Olo on kuin uudesti syntyneellä ja kotikin näyttää siltä. Lisää tätä!
Muistoja kesästä
10/23/2013
Sain hetki sitten ihka ensimmäisen blogihaasteeni, kun Miiu pyysi minua kertomaan seitsemän muistoa viime kesältä. Ihana haaste, joskaan en löytänyt kamerastani juuri ollenkaan kuvia, ja ne mitkä löysin kertoivat enimmäkseen raskaudestani, en muka jaksanut raahataa kameraa mihinkään. Olin aika kyllästynyt odottamiseen, ja päivät kuluivat kotikulmia kierrellässä, lapsen kun piti syntyä hetkenä minä hyvänsä. Ei mennyt yli kuin kahdella viikolla.
Rakas ystäväni, kesän lapsi, jonka suostuttelin malliksi kuvauksiin.
Oli todella kuuma päivä, ja Ihana kahvila tuntui kuin keitaalta pitkä kävelymatkan jälkeen.
Skidit festarit!
Viimeinen työpäivä.
Ihana päivä Suomenlinnassa parhaassa mahdollisessa seurassa.
Tämä kuvaa kiteyttää koko odotuksen; makaan sängyssä ja kuvaan vauvan sänkyä. Syntyispä se jo!
Ja vihdoinkin, eikä mikään voisi olla paremmin <3
