Käväisin Minna Parikan toimistolla työasioissa. Katsoin notkuvia hyllylevyjä ja pohdin enempää ajattelematta, että onpa paljon kenkiä, tässä on varmaan kaikki, mitä olet suunnitellut. Ei mennyt sitten sinne päinkään, esillä oli kaksi mallistoa 18:sta. Siis huh huh, ei voi kun ihailla tuota mielikuvitusta ja lahjakkuutta, jotkut ne osaa. Yhtä paljon ihailen myös sitä asennetta, millä Minna on lähtenyt alusta asti tekemään omaa juttuaan. Voi kun täällä meillä muutkin uskaltaisivat luottaa itseensä samalla tavalla ja toimia yhtä päämäärätietoisesti saavuttaakseen unelmansa, varsinainen esimerkkitapaus.
Jos haluaa ihailla vielä vähän lisää, niin nyt on siihenkin mahdollisuus, sillä Minna lähtee Nepaliin vapaaehtoistyöhön. Siellä suunnittelija pääsee mukaan nepalilaisen CWISH-järjestön toimintaan, joka tekee vakuuttavaa työtä naisten aseman parantamiseksi ja lastensuojelun kehittämiseksi, erityisesti puolustaen lapsityöläisten oikeuksia. Kathmandussa Minna majoittuu paikallisen perheen kotiin, mistä käsin hän tulee myös päivittämään "Nepalista rakkaudella-blogiaan".
ps. Lisäinfoa vapaaehtoistyöstä löytyy suomalaisen Interpedian sivuilta. Sieltä löytyy tietoa myös kummiohjelmista, joilla voi muuttaa jonkun pienen ihmisen elämän kaukana Nepalissa. Nämä on just niitä asioita, mitä varsinkin äidiksi tulon jälkeen on vaikea miettiä ilman kyyneliä.
