Getting there / New work for Asun magazine

5/26/2017





Yhtä paljon kuin rakastan auringon paistetta, rakastan sen luomia varjoja ja kontrasteja. Ja sitä fiilistä, kun vielä illallakin iho on lämmin päivän paisteesta ja nenässä tuoksuu koko ajan aurinkorasva. Varpaiden väleissä on toki hiekkaa, kuten asiaan kuuluu ainakin mielikuvissa ja ehkä voin paljastaa myös sen, että lukemisena ehdottomasti mitä höttöisintä höttöä sellaista kunnon hömppää, himoshoppareita, sankareita, sankarittaria, suuria rakkaustarinoita ja dramaattisia välivaiheita, jopa vanhoja englantilaisia kartanoita, ja kaiken kruununa onnellinen loppu, aina. Nyt puhutaan siis kesäkirjoista, jos jollakin on suositella näillä spekseillä, niin mielelläni otan vinkkejä vastaan!

Vielä kuitenkin kuukausi ennen lomia, varvashiekkaa ja rakkaustarinoita. Siihen asti kivoja töitä ja ne fiilikset kuumista kesäöistä näistä kuvista, jotka löytyvät uudesta Asun-lehdestä. Stailaus minun käsialaa ja kuvaajan kukapa muukaan kuin Katri Kapanen.



ps. Mari Isopahkalan lasinen kupu ja Sami Ruotsalaisen posliininen säilytin löytyvät Lokalin Äärillä näyttelystä kesäkuun aikana!


/



As much as I love sunshine at least as much I love the shades and the shadows that comes with her. Here´s a little something of that. Even though I still have a month to go before my summer vacation, I'm already dreaming of these cliches that I have on my mind. You know the sand between your toes, hot summer nights, the scent of sun lotion and silly love stories one just have to read when you are on vacation.

Story for Asun magazine styled by me and captioned by Katri Kapanen.






READ MORE »

Summertime!

5/19/2017




Voinko siis oikeasti laittaa päälleni pelkät farkut, t-paidan ja lippiksen! Enpä olisi uskonut vielä alkuviikosta, että tyttäreni kysymykseen voisi oikeasti vastata kyllä. Tekisi mieli itsekin lähteä kirmailemaan ulos avojaloin, niin kauan kesän alkamista on odottanut. Tuntuu kuin koko kaupunki olisi herännyt eloon, Marimekon muotinäytös Espalla, ihmiset terassilla ja meidän ikkunasta näkyvä puisto pullollaan hymyileviä heittelemässä frisbeetä, pelailemassa jalkapalloa ja no, nauttimassa siitä, että saa jättää takin kotiin. Löysin tänään muuten tyttäreni samaisen puiston puusta, vähintään neljän metrin korkeudesta. Ensimmäinen reaktio oli huutaa täysillä, että varo ja pois ja älä enää koskaan tee näin, onneksi kuitenkin maltoin mieleni. Suusta tulivatkin sanat; "En tiennyt että olet noin taitava kiipeämään, vau!" Ja paniikissa toki jatkoin; "Onneksi olet niin fiksu, että osaat olla siellä rauhallisesti ja tiedät, että koko ajan on pidettävä tiukasti molemmilla käsillä kiinni." Itse vietin lapsena puolet kesästä puissa, enkä voi sen takia kieltää sitä tyttäreltänikään, päinvastoin.

Oma viikonloppu käsittää silti ihan maan pinnalla olemista, viileissä pellavalakanoissa nukkumista ja lukemista. Sokerina pohjalla balettiesitys juuri sen puissakiipeilijän kanssa. Ei tosin samassa esityksessä, mutta samassa näytöksessä. Enpä olisi uskonut, että vielä sitä vanhoilla päivilläkin jaksaisi. Ihanaa viikonloppua!


Linen sheets  / Balmuir *
Menu Shelf  /  Finnish Design Shop
Silk Shirt  /  &Other Stories
REVS magasine 


/


It´s finally summer here in Finland. Normally the summerish weather is already on during the May, but this year we actually had snow/hale almost every day during last week. You can guess how it feels today when it says + 23 celsius in thermometer. As far as I could see the whole Helsinki was outside and they still are I can tell that from our window to the back yard. I actually found our daughter from there climbing to the tree today. There she was at least at four meter high! My first reaction was to yell like crazy, but luckily I thought twice (what I never really do) So I embraced her and told her how talented she was to climb that high but also mentioned that I´m so happy to know that she is wise enough to take it really easy up there. When I was kid I spent half of the summer climbing to trees, so can´t really blame her, quite the opposite, I´m proud!

Still I´m gonna spend my weekend on ground level and sleep in these cool linen sheets and read as long as I want to. Well, we also have a ballet show with that tree climber.  Not in the same act, but in the same show, can´t believe I´m doing this once again!

Have a lovely weekend you all!








*yhteistyö
*sponsored



READ MORE »

Thought for the weekend // TURNAROUND

5/13/2017






Kirsikka kirjoitti hetki sitten vuoden mittaisesta vaatepaastosta / ihmiskokeesta, joka koskisi kaikkia muita vaatteita, paitsi pikkareita, sukkia yms käytössä kuluvia tarpeellisuuksia. Se aloitti jonkun prosessin omankin pääni sisällä. Lakkoon en ole valmis, vaatekaapista puuttuu sitä sun tätä (paras tekosyy ikinä, hah), ainakin bikinit on pakko ostaa, vanhat ovat ajalta ennen lapsia ja niistä näkyy pian läpi enkä ainakaan vielä ole valmis siihen. Itse asiassa huomasin vaatekaapissa puutteita monista perusasioista, ja samalla ihmettelin miksi minulta löytyy 12:sta lähes identtiset mustat sukkahousut sekä järkyttävä määrä kauluspaitoja, joista käytössä on vain muutama. Unelmavaatekaappi olisi sellainen, jossa olisi tietyt kulmakivet hallussa, ja niiden lisäksi saisi välillä ostaa jotain sellaista, mikä päivittäisi kaiken perussisällön taas uuteen uskoon. Mutta onko jollain tällainen vaatekaappi, tai voiko sellaista ylipäänsä ollakaan?

Kaiken tämän pohdinnan voi heittää roskakoriin sillä ajatuksella, että onko pukeutumisen oltava niin vakavaa?  Pärjäisin nykyisellä sisällöllä varmasti elämäni loppuun asti tai vaihtoehtoisesti en edes seuraavaan päivään, sillä kuten yleensä, kaapissa ei tietenkään ole mitään päällepantavaa. En usko listauksiin joissa sanotaan, mtkä jokaisen ihmisen vaatekaapista pitäisi löytyä. Jos ei ole silkkikauluspaitaihminen, turha sellaista on omistaa. Ehkä oma lupaukseni voisikin olla se, että tutkisin tyyliäni ja sen kulmakiviä, listaisin siihen kuuluvat vaatteet ja tarkistaisin sen mukaan vaatekaapin sisällön. Silloin selviäisi mitä puuttuu, mikä on turhaa ja mihin pukeudun aina kerta toisensa jälkeen. Konmariksi en tätä siltikään kutsu, sillä nautin vaatteista ja niiden tarinoista. Minulla on esimerkiksi tallessa ensimmäisenä äitienpäivänä mieheltä saamani A.P.C:n mekko, vaikka en enää sitä osaakaan käyttää. Siihen kuitenkin kilpistyy niin suunnaton määrä rakkautta, että aina sitä katsoessa tulee hyvä olo.


/


Going through my closet trying to find out what I really need and what I don´t, what I´m missing and what definitely not. Not an easy task, but I´ll make a list of the items I really need in my closet, partly just for fun and partly cause I don´t want to consume for something that I don´t need. Sounds like Konmari, right? Just have to admit that I´m not that reasonable. Memories and meanings just mean too much to me, and I want to save some of them for my kids too. Even though I´m going to keep it tight, it really doesn't make sense to have 12 same looking pantyhose or crazy amount of collar shirts that I never use.

I know there´s one thing I can´t get rid of. Six years ago was my very first mothers day and I got this beautiful A.P.C dress as a present form my husband. I just haven't used it for ages now, but still it´s so full of memories and love that I feel happy just when seeing it.



READ MORE »

We'll always have Paris

5/04/2017







Pääsin viettämään pitkän viikonlopun Pariisissa Lapuan Kankureiden kutsumana, ja vaikka reissusta on kohta jo kaksi viikkoa, niin vieläkin hymyilyttää. Nukuimme asunnon sisälle rakennetussa "mökkikylässä", mikä kuulostaa näin sanottuna aika hassulta, mutta kyseessä on Linda Bergrothin suunnittelema KOTI - Sleepover, joka on rakennettu Latinalaisissa kortteleissa sijaitsevaan Pariisin Suomen Instituuttiin.

Meidän matkaseurueen kaikki kuusi ihmistä mahtuivat kukin majoittumaan omaan puuntuoksuiseen mökkiinsä. Voitte kuvitella, miten pohjoinen eksotiikka aukeaa varsinkin sitä tuntemattomille, kun hipsii sukkasillaan käsittelemättömällä puulattialla, syö aamiaista "mökkinaapureiden" kesken pitkän pirtinpöydän ääressä tai vaihtaa kuulumisia pelkkä aamutakki päällä. Me teimme juuri näin ja ihan paljasjalkalaisillekin tunnelma oli käsinkosketeltava. Instituutissa oli aluksi pelätty mahdollista metelöintiä, ja vieraiden suhtautumista toisiinsa, mutta harmoninen ja harkitun pelkistetty kylä toi mukanaan seesteisen tunnelman, mitä osaksi halusi itsekin sukeltaa. Maailman parantaminen sen sijaan oli sallittua, mitä sitten toki teimme ranskalaiseen tyyliin myöhään valvoen ja viinistä nauttien.

Töiden takia oma koti on ajautunut kaaokseen ja tuntui jollain tapaa eheyttävältä päästä paikkaan, jossa ei ollut mitään ylimääräistä ja jossa jokainen esine ja asia oli harkittu viimeistä piirtoa myöten. Yksi parhaista kokemuksista oli varmasti itse nukkuminen. Kokonainen parisänky pelkästään minulle! Kotona sieltä herää aina vähintään kolme ihmistä, joten mehustelin ajatuksella X-asento jo ennen kuin olimme saaneet ensimmäisen päivän ohjelman käyntiin, ja oli se kyllä sen arvoistakin. Saimme nukkua Lapuan Kankureiden ihanissa pellavalakanoissa ja aamulla pukea päälle heidän pellavaisen kylpytakin ja istua pitkän pöydän ääreen aamiaiselle. Linda Bergroth oli valinnut tilaan myös muun muassa Mattila & Merzin sekä Nikarin puutuotteita, Nathalie L:n keramiikka sekä Kaksikon aka Salla Luhtaselan & Wesley Waltersin puupeilin ja Piippu-pannun.

Kiitos upeasta reissusta mahtaville matkakumppaneilleni Kirsikalle, Minnalle ja Piialle, sekä Anulle, joka suunnittelijana seisoo useiden Lapuan Kankureiden tuotteiden takana. Super super kiitos vielä Jaanalle, jota ilman koko matka ei olisi ollut mahdollinen. 


ps. Pakko mainita, että myös Ranskan Vogue sekä Wallpaper ovat huomioineet aitat, joten mökkeily on nyt kuumempaa kuin koskaan. Aittoja voi vuokrata Airbnb:n kautta vielä toukokuun ajan. Jos Pariisiin ei enää ennätä, niin KOTI saapuu Helsinkiin Valkoiseen Saliin elokussa.


/

I was invited to Paris by finnish linen company Lapuan Kankurit. We spent our long lovely weekend wondering around the Paris and slept in an amazing experience called KOTI Sleepover, conceived and created by designer Linda Bergroth. Koti means home in finnish and the whole finnish institute in Paris was transformed into a cabin village filled with finnish aesthetic and harmony gathered together by designers like Lapuan Kankurit, KaksikkoMattila & MerzinNikari and Nathalie L . Read more about the whole project here or rent a cabin from here.






READ MORE »

Meet Uoma by Our Edition and Field Day

4/20/2017




Onnellisenä ja ylpeänä täällä kirjoittelen tekstiä uuden nojatuolin uumenista. Aina välillä kannattaa uskaltaa aukaista suunsa ja puhua ajatuksiaan ääneen. Niistä voi syntyä vaikka hieno yhteisprojekti, kuten kävi meille, eli Our Editionille sekä Field Daylle, ja nyt molempien olohuoneessa patsastelevat kunnon löhötuolit, jotka vierekkäin aseteltuna muodostavat sohvan. Nämä ovat vielä protoja, mutta toivottavasti tulevaisuudessa jotain sellaista, mikä saattaisi löytyä myös sinun olohuoneestasi.

Pöydän suunnittelimme Our Editionin kanssa kuvauksia varten, mutta toivottavasti sekin löytää pian paikkansa nettikaupasta tai jostain muualta.


/


Meet Uoma, a lounge chair that we with Our Edition designed together with Field Day. Couldn´t be happier about the result. These too a now just prototypes, but hopefully the chair or when put together a sofa will be in your living room some day soon.

Oh, and the sofa table in also a prototype from Our Edition. Whoop Whoop!

pictures by Unto Rautio



READ MORE »

Daydreaming

4/14/2017







Voi apua, taaskohan sitä mennään. Asuntokuume (lue asuntokiima) nostaa päätään ihan luvattoman korkealle. Puolisollakin meinaa mopo karata käsistä, joten katsotaan mielenkiinnolla mihin tämä johtaa. "Hieman" intoa rajoittavat nuo hinnat. Suuri huonekorkeus, leveät ikkunalaudat ja ne perinteiset lautalattiat kun eivät tunnu irtoavan ihan pikkurahalla. Täällä vielä elätellään toivoa siitä jostain remontoimattomasta kohteesta, mihin sitten itse saisi tehdä sen kaiken mitä kodiltaan toivoo, mutta niin, että samalla säilyisi se joku viimeistelemätön roso, joka tuo kodille luonteen.

/


Right now my dream home would look like an old building with character and by character I mean a bit decayed feeling with old doors from more than 100 years ago, high ceilings, worn out windowsills and squeaky wooden floor. Actually this kind of a home has been my dream home for a long time and I´ve also lived in houses like that, but that was when I was a student and needed only one room and where we could gather with friends. I really like the area we are living right now and from here it´s almost impossible to find a home even with two bedrooms or they are just way over our budget. But one can always dream.



READ MORE »

d a d a a. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger