Uhana Design

6/12/2018





Yksi tämän kevään lempiprojekteista on ollut Uhana Designin kanssa työskentely. Arvostan sitä, miten Uhanan päämäärätietoiset perustajat Hanna ja Mira, uskaltavat tehdä rohkeita päätöksiä ja panostaa siihen, mihin uskovat. Yksi tällainen oli heidän lippulaivamyymälänsä täysin uusi ilme Tampereella, jota minä sain kunnian olla suunnittelemassa. Tähän väliin olisi kiva vilauttaa sieltä muutama kuva, mutta viimeksi kun kävin myymälässä (hävettää sanoa, mutta siitä taitaa jo olla kuukausi), oli sen avajaisiin vielä runsaat 15 tuntia,  joka tiukan deadlinen kanssa tarkoittaa sitä, että tiski ei ollut vielä paikallaan ja näyteikkunasta puuttui lattia. Kesällä odottaa retki Tampereelle kera kameran. Jos joku osaa vinkata muitakin Tampereen helmiä, niin vink vink!

Myymälän sijaan tämä kuvapläjäys on osa Uhanan uutta Koti-mallistoa. mihin teimme Riikka Kantinkosken kanssa kuvat. Kotivaatteiden ja korujen lisäksi mallistoon kuuluu superherkut -  Frantsilan kanssa yhteistyössä tehdyt huulirasva ja kasvoöljy. Ihanan ohut, mutta kosteuttava huulivoide on jo testauksessa, ja kunhan edellinen öljy loppuu, otan senkin koekäyttöön.

Kuvauksien aikana kehitin myös tarpeen silkkisille kotihousuille. Olen huono käyttämään yöpaitoja tai kotiasuja. Hävettää myöntää, että yleensä sellaisiksi ovat päätyneet ne vaatteet, mitkä eivät enää nukkaisuutensa ja nuhjuisuutensa takia ole käyttökelpoisia ihmisten ilmoilla. Muistan ihmetelleeni joskus siskoani, joka ihan onnellisena saattoi kertoa lähtevänsä kotivaateostoksille. Nyt ajattelen hänen olleen oikeassa, silkkihousut pesevät reikäiset legginssit sata - nolla. Kuulun sitä paitsi niihin ihmisiin, jotka eivät heti heräämisen jälkeen tiedä, mitä haluavat pukea päiväksi ylleen, silloin on parasta hillua mahdollisimman pitkään jossain "välivaatteessa", jollaisiksi silkkihousut on helppo lukea.

Silkkihousuhimo nostaa esiin myös toisenlaisia ajatuksia. Miksi en kulkisi niissä vanhoissa ja nuhjuissa ja säästäisi maapalloa. Tämä ristiriita on erittäin tervettä, mutta samalla se uhkaa viedä ilon hyvienkin asioiden kuluttamiselta. Olen kova haluamaan asioita, mutta jokaisen tuotteen jonka hankkimista edes mietin, tulee herättää minussa ihastumisen tunnetta sekä fiilis siitä, missä ja miten tuotetta käyttäisin. Tämäkään ei silti aina toimi, sillä olen hyvä keksimään tekosyitä ja erilaisia tarpeita. Toivon, että vielä joskus löydämme jonkun uuden ajattelumallin, joka ei perustu pelkästään kuluttamiselle.

Silkkihousuille olen onneksi keksinyt ihan syyn enkä tekosellaista. Jos käytän silkkihousuja seuraavat 10 vuotta ja ostan ne kotimaiselta valmistajalta, jonka tuotteet ommellaan Suomessa, Virossa ja Portugalissa ei niiden ekologinen jalanjälkikään muodostukaan jättimäiseksi, ja hyvällä tuurilla hillun niissä vielä mummonakin.


Styling by me
Pictures by Riikka Kantinkoski



/


Uhana Design is a finnish brand focused on clothes, jewelry and their newest collection of Home goods. I've had a really good and inspiring time working with them as they renovated their new flagship store in Tampere which I had a privilege to do interior design for. Too bad I don´t have pictures to show to you since I haven´t visited there since opening. Instead here you can find photos we took for them with Riikka Kantinkoski.



READ MORE »

First of May

4/30/2018



Helppo resepti vapulle on heittää pellavaliina pöydälle, rypyt eivät haittaa, ne tekevät vain ilmeestä rennomman. Kaupan sima lasipulloon, munkit kulhoon ja kuohuva kylmään!

Hauskaa vappua!


/


Easy recipe for a First of May party (or any party). Throw your linen cloth to the table, no ironing, wrinkles just makes it look more cozy and relaxed. Put sparkling to the fridge, pour lemonade to your own pitcher, doughnuts to a nice bowl and and voila!



Usva table cloth and Usva napkins  /  Lapuan Kankurit



READ MORE »

Our kitchen

3/27/2018



Meidän keittiö, voila!

Ehkä heti aluksi kannattaa sanoa ääneen lause, jota huomaan viljeleväni täällä taajaan; "Suutarin lapsella ei ole kenkiä". Tosin huomasin, että se pitää paikkansa vain sen takia, että suutarilla omien kenkien, aka oman kodin suunnittelu jää vähemmälle ajan takia, joten siitä ei ole piirroksia, ei oikein kunnollisia materiaalikarttoja ja keittiönkin voi ostaa fiilispohjalta, ainakin melkein. Uskon myös, että mitä tarkemmat suunnitelmat suutarilla olisi omista projekteistaan, sen vaikeampaa hänen olisi koskaan päästää niistä irti. Siksi pieni spontaanius on aina hyvä.

Meidän keittiössä suurin pohdinta liittyi keittiön pienuuteen. Vanha keittiö oli niin vanha, että kodinkoneiden käyttö oli sallittu vain omalla vastuulla, taso oli noin 10cm alempana ja kaikki kaapit ja kodinkoneet pienempiä kuin nykyinen standardikoko. Kauimpana oikealla seisoi sellainen vanha ruokakaappi, mistä on nyt jäljellä tuo pelkkä yläosa. Sen vieressä taas korkeampi jääkaappi-pakastin. Näin ollen tason osuus jäi aika minimiin. Kun tuntui, että jo vanhassa kodissa oli taso kortilla, en halunnut tinkiä siitä yhtään tässä. Niinpä haikein mielin päätimme purkaa nurkkakaapin (timanttilaikalla jurnuttamalla siihen meni puoli päivää!!!) Sen tilalla on nyt matala jääkaappi ja pakastimen olemme tunkeneet isomman vanhan kaapin sisälle eteiseen.

Kaapinovet, hana ja allas ovat Helsingöltä, ihastuin Linen Brown väriin jo aikoja sitten, joten tässä oli helppo seurata sydäntä. Messinkihana on jo alkanut kauniisti patinoitumaan, kuten kuuluukin. Helsingön ovet kasataan Ikean kaapinrunkoihin, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, melkein kaikki keittiönrungot ovat samaa materiaalia, ellei puhuta jostain upeista italialaisista luomuksista tai puusepällä teetetystä käsityöstä. Se on myös aika kätevää, sillä halutessaan koko homman voi hoitaa netissä. Helsingöltä voi tilata mallipalat, mistä näkee oikeat sävyt, mutta heillä on myös superkaunis showroom Helsingin keskustassa, jonne pääsee ihastelemaan materiaaleja ja imemään inspiraatiota.

Taso on suomalaisen Duratin valikoimista. Tätäkin olen fiilistellyt jo pitkään, sekä yritystä, että materiaalia. Onhan se aika siistiä, että kotimainen yritys on keksinyt ainutlaatuisen ympäristöä säästävä massiivimateriaalin, joka sisältää noin 30% uusiomuovia ja on 100%:sti kierrätettävä. Pinta tuntuu kivimäiseltä, mutta jotenkin silkkisemmältä,  ja sitä voidaan tarvittaessa uudistaa kevyesti hiomalla. Sitä voi myös sahata ihan ikiomalla käsisahalla (testattu on), mutta suositeltavaa on tilata taso suoraan oikeaan mittaan. Materiaalia saa periaatteessa missä värissä tahansa ja siitä voidaan tehdä keittiötason lisäksi esim ammeita, altaita ja erilaisia kalusteita.

Seinä jätettiin ainakin tässä vaiheessa vielä ilman kaappeja, tosin liesituuletin siihen on varmasti jossain vaiheessa laitettava. Tason yläpuolinen seinä on maalattu Tikkurilan kosteutta kestävällä Luja-maalilla, vanha kaappi taas himmeällä Helmi-kalustemaalilla ja muut seinät Harmonylla. Oli hauska huomata, miten sävy säilyi täysin samana, vaikka maalilaatu vaihtui. Sävynä keittiössä on pitkäaikainen lempisävyni Mulperi H484.

Muistatte ehkä, kun esittelin lattian valintaa ja sen laittoa? No tässä sitä sitten vihdoin näkyy ihan oikeasti paikallaan. Lattia on suomalaisen Timberwisen harjattua ja öljyvahattua tammea sävyltään white cream. Lattian valinta on ehkä pelottavinta puuhaa, sillä sitä ei ihan helposti lähdetä vaihtamaan. Kirjoitan tästä vielä lisää myöhemmin, mutta nyt tärkeintä on se, että en haluaisi vaihtaa lattiaa mistään hinnasta. Ohi on päästy jo sen varontavaiheenkin, kun tuoleja vielä nostellaan eikä hiissata lattiaa pitkin. Muutamia naarmuja näkyy siellä täällä, mutta ne taas kuuluvat elämään ja tekevät kodista kodin.

Kun mietin tätä keittiötä, oli päällimmäisenä tunteena pehmeys, lämpö ja näitä tukeva sävymaailma. Ja on tässä mietitty ihan käytettävyyttäkin. Meiltä löytyy myös heti käytävältä lattiasta kattoon ulottuva kaappi, jossa säilytetään lähes kaikki astiat.

Erilaisinta tässä keittiössä on se, että se ei ole enää samaa tilaa olohuoneen kanssa. Joskus ajattelin, että se on hankalaa, nyt taas se tuntuu ihanalta. Keittiössä voi olla välillä omassa rauhassa, jäädä juomaan kahvia ja lukemaan hesaria, kun muut ovat jo syöneet aamiaisen. Sinne voi myös jättää pahan sotkun ja mennä olohuoneeseen nauttimaan elosta ilman, että jokaisella päänkäännöksellä likaiset astiat ja tyhjentämätön astianpesukone muistuttavat olemassaolollaan. Parasta!



Kuvat Katri Kapanen

yhteistyöpostaus



/


Few pictures of our new kitchen!





READ MORE »

Styling for Stockmann Magazine

3/15/2018




Joko olette nähneet uuden Stockmann Magazinen? Jos ette ole varmoja, niin sitten ette ole, sillä Seela Sellan upeita kuvia on vaikea olla huomaamatta. Upea ihminen, upea tyyli, meikki ja hienot kuvat, huh! 

Nettisivuilla lukee: " Riko rajoja, ole rohkea". Toteutettiin tätä guidelinea, ja hypättiin hieman meidän mukavusalueen ulkopuolelle Riikan kanssa. Nyt on väriä, ja luulen, että sitä on vaan tulossa lisää tulevaisuudessa.


Photography: Riikka Kantinkoski
Styling: Anna Pirkola


/


New Stockmann Magazine is out. Happy to be part of it!

READ MORE »

Time

2/19/2018




Tein uusimpaan Asun-lehteen jutun käsillä tekemisestä, erilaisista ryijyistä ja kankaista, arts and crafts -meiningistä. Kaiken taiteen ja käsityön takana lilluu kuitenkin metafora, joka ei keskity pelkkään taitoon tai luovuuteen. Eikä siihenkään, että jonkun tutkimuksen mukaan käsillä tehdessä vasen ja oikea aivolohko juttelevat toisilleen, mikä vahvistaa muistia, hienomotoriikkaa ja saa rentoutumaan. Riittäisi jo sinällään, mutta SE isoin juttu on, että itse tekemiseen vaaditaan suuren suurta luksusta, aikaa.

Aika on niin tärkeää, ettei sitä haluaisi hukata mihin vaan. Pitäisi miettiä tarkkaan, mihin sen käyttää. Silti usein mieleen jäävät ne hetket, kun ei ole oikeastaan tapahtunut juuri mitään. Yksi rakkain lapsuuden lomamuistoni on, kun ajamme autolla läpi Ruotsin kohti Kööpenhaminaa. On myöhäinen ilta, ulkona sataa, autossa on lämmin ja stereoissa soi hiljaisella isoveljeni silloinen lempibändi Toto. Olen puoliunessa kun pysähdymme huoltoasemalle, isä tankkaa auton ja tuo meille suurena yllätyksenä Mars-patukat. Kaikki on niin hyvin, tuntuu turvalliselta ja siltä kuin meillä olisi kaikki maailman aika käytettävissä. Kävimme samalla reissulla myös Legolandissa, mutta siitä minulla ei ole minkäänlaista mielikuvaa. Miksi näin?

Kun lähden oikein kaivelemaan muistoja, huomaan niistä parhaimpien usein liittyvän siihen, että niissä ei tapahdu mitään kovin ihmeellistä. Silti ajattelen, että se arjesta jäävä aika pitäisi käyttää johonkin merkittävään, johonkin muuhun kuin Mars-patukan syömiseen perheen kesken. Siksi tyttäreni kesämuisto saakin hätkähtämään; "Muistatko äiti kun makasimme vanhan kodin verannalla, oli lämmin ja meillä oli paljaat varpaat. Katsoimme pilviä ja mietimme, miltä ne näyttävät, isä toi kaikille kaupasta jätskit".

Yritän ottaa opiksi. Yksi syy, miksi molemmat hetket ovat jääneen mieleen on se, että silloin ei ole ollut kiire mihinkään. Kaikki on silti aika ristiriitaista, huomaan nauttivani siitä kun kalenteri täyttyy, tykkään aikatauluttamisesta ja siitä, että saan asioita hoidettua. Ajattelen olevani surkea ajankäytössä ja minulla on usein kiire, mutta ehkä kalenterista on varattava oma aika pelkästään ajalle.


pictures by Katri Kapanen


/

The latest Asun-magazine is out and here´s little something we made for it together with Katri Kapanen. My headline for the story was "time". The editorial itself consists quite a lot of wallhangings, arts and crafts, things you make by hands. But even more it´s about time itself and how precious it is.

Time really is something you want to value. The funny thing is that sometimes you get busy with trying to get the most out of it.




READ MORE »

Living with Art / Lokal Helsinki

1/20/2018





Enismmäisellä kerralla se vähän jännitti. Ei ollut ihan varma olinko tullut taidenäyttelyyn vai myymälätilaan, ja miten täällä oikein pitäisi olla. Vaikka ihan vaan siksi, ettei heti alkumetreillä toisi esiin omaa riittämättömyyttään taiteen (tai minkään muunkaan) suhteen. Siksi olikin ihana huomata tulleensa tilaan, missä tunsi olonsa, miten sen nyt sanoisi, turvalliseksi? Olkoon se vaikka se sana. Toinen sana taisi olla ihastunut ja vähintäänkin kolmas - ostohimo.

Lokal on edelleen yksi ehdottomista lempikaupoistani Helsingissä, ellei ihan lempparini. Katja Hagelstamin luotsaama galleria / myymälä / kahvila on jotain sellaista, mihin ei törmää kuin ehkä muutaman kerran elämässään. Sen ovat huomanneet myös muun muassa Wallpaper, Design Milk, Vogue, National Geographic ja Financial Times.  Huolella kuratoitu myymälä aiheuttaa ihastumisreaktioita lähes jokaiseen tuotteeseen, ja jos ostamisesta muutoin tulisikin huono omatunto, on se täällä vaikeampaa. Lähes jokainen taideteos tai tuote kun on kotimaisten suunnittelijoiden käsialaa ja suurin osa vielä valmistettu täällä. Niinpä nautin siitä, miltä aamukahvi maistuu Natalie L:n kepeän ohuista keraamisista kupeista ja miten kiva on leikata vaikka kurkkuviipaleita Mattila & Mertzin puisella leikkuulaudalla. Suurin nautinto taitaa kuitenkin olla se, että saan mennä ihastelemaan kaikkea kaunista ilman ostopakkoa ihan sillä verukkeella, että Lokalissa avautuu aina uusi taidenäyttely lähes kerran kuussa eri teemalla. 

Tänään avautunut näyttely kantaa nimeä, VIIVA. Viivasta kerrotaan näin: "Teoksissaan jokainen taiteilija käsittelee viivaa oman tekniikkansa kautta. Viiva toistuu näyttelyssä lasin, keramiikan, saven, piirroksen, öljyvärin sekä musteen muodossa. Näyttelyyn osallistuvat Mollu HeinoVeera KuljuPasi KärkkäinenSasha HuberPan JiangfengJaanika Peerna ja Kristina Riska. Näyttelyn on kuratoinut Katja Hagelstam."


Lokalilla on hiljattain avautuneet myös uudet nettisivut. Sain kunnian olla mukana uusien sivujen teossa stailistina yhdessä Susanna Vennon kanssa. Katja Hagelstam myös pyysi minua kertomaan mitä itselleni merkitsee "Living with Art". 

“Whether it’s a unique piece by an acknowledged artist or a creative oeuvre by young talent like my daughters, art is something that makes a home look like you. It brings common furniture to life, and when looking at the artwork it reminds you of that one particular moment it became a part of your home. The best thing is that we all have our own taste, and when falling in love with an art piece it’s really your heart that makes the decision.”

Ajattelin kirjoitella taiteesta tulevaisuudessakin, mutta lähinnä kyselemällä tyhmiä rakkaalta ystävältäni, Hanna Perälältä, joka taitaa aiheen laajemmat oppimäärät. Jos teillä on mielessä jotain, mitä haluaisitte kysyä, niin laittakaa kommentia! Omalla listallani ensimmäisenä on; "Mikä on oikeaa taidetta ja onko sellaista käsitettä olemassakaan, ja jos, niin kuka sen saa määritellä?"

Kaikki kuvat: Katja Hagelstam


/


One of my farourite stores / art galleries / cafes / people / everything in Helsinki, Lokal. So happy to be part of their new website. Here´s a little quote from their website and what´s living with art for me


"Lokal, together with interior stylist Anna Pirkola, visited the Helsinki home of an architect couple in 2017. Based on this encounter, a visual lookbook was created, mixing in artwork and design pieces from Lokal’s archives."
“Whether it’s a unique piece by an acknowledged artist or a creative oeuvre by young talent like my daughters, art is something that makes a home look like you. It brings common furniture to life, and when looking at the artwork it reminds you of that one particular moment it became a part of your home. The best thing is that we all have our own taste, and when falling in love with an art piece it’s really your heart that makes the decision.”

Photography by Katja Hagelstam


READ MORE »

d a d a a. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger