Our kitchen

3/27/2018



Meidän keittiö, voila!

Ehkä heti aluksi kannattaa sanoa ääneen lause, jota huomaan viljeleväni täällä taajaan; "Suutarin lapsella ei ole kenkiä". Tosin huomasin, että se pitää paikkansa vain sen takia, että suutarilla omien kenkien, aka oman kodin suunnittelu jää vähemmälle ajan takia, joten siitä ei ole piirroksia, ei oikein kunnollisia materiaalikarttoja ja keittiönkin voi ostaa fiilispohjalta, ainakin melkein. Uskon myös, että mitä tarkemmat suunnitelmat suutarilla olisi omista projekteistaan, sen vaikeampaa hänen olisi koskaan päästää niistä irti. Siksi pieni spontaanius on aina hyvä.

Meidän keittiössä suurin pohdinta liittyi keittiön pienuuteen. Vanha keittiö oli niin vanha, että kodinkoneiden käyttö oli sallittu vain omalla vastuulla, taso oli noin 10cm alempana ja kaikki kaapit ja kodinkoneet pienempiä kuin nykyinen standardikoko. Kauimpana oikealla seisoi sellainen vanha ruokakaappi, mistä on nyt jäljellä tuo pelkkä yläosa. Sen vieressä taas korkeampi jääkaappi-pakastin. Näin ollen tason osuus jäi aika minimiin. Kun tuntui, että jo vanhassa kodissa oli taso kortilla, en halunnut tinkiä siitä yhtään tässä. Niinpä haikein mielin päätimme purkaa nurkkakaapin (timanttilaikalla jurnuttamalla siihen meni puoli päivää!!!) Sen tilalla on nyt matala jääkaappi ja pakastimen olemme tunkeneet isomman vanhan kaapin sisälle eteiseen.

Kaapinovet, hana ja allas ovat Helsingöltä, ihastuin Linen Brown väriin jo aikoja sitten, joten tässä oli helppo seurata sydäntä. Messinkihana on jo alkanut kauniisti patinoitumaan, kuten kuuluukin. Helsingön ovet kasataan Ikean kaapinrunkoihin, mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt, melkein kaikki keittiönrungot ovat samaa materiaalia, ellei puhuta jostain upeista italialaisista luomuksista tai puusepällä teetetystä käsityöstä. Se on myös aika kätevää, sillä halutessaan koko homman voi hoitaa netissä. Helsingöltä voi tilata mallipalat, mistä näkee oikeat sävyt, mutta heillä on myös superkaunis showroom Helsingin keskustassa, jonne pääsee ihastelemaan materiaaleja ja imemään inspiraatiota.

Taso on suomalaisen Duratin valikoimista. Tätäkin olen fiilistellyt jo pitkään, sekä yritystä, että materiaalia. Onhan se aika siistiä, että kotimainen yritys on keksinyt ainutlaatuisen ympäristöä säästävä massiivimateriaalin, joka sisältää noin 30% uusiomuovia ja on 100%:sti kierrätettävä. Pinta tuntuu kivimäiseltä, mutta jotenkin silkkisemmältä,  ja sitä voidaan tarvittaessa uudistaa kevyesti hiomalla. Sitä voi myös sahata ihan ikiomalla käsisahalla (testattu on), mutta suositeltavaa on tilata taso suoraan oikeaan mittaan. Materiaalia saa periaatteessa missä värissä tahansa ja siitä voidaan tehdä keittiötason lisäksi esim ammeita, altaita ja erilaisia kalusteita.

Seinä jätettiin ainakin tässä vaiheessa vielä ilman kaappeja, tosin liesituuletin siihen on varmasti jossain vaiheessa laitettava. Tason yläpuolinen seinä on maalattu Tikkurilan kosteutta kestävällä Luja-maalilla, vanha kaappi taas himmeällä Helmi-kalustemaalilla ja muut seinät Harmonylla. Oli hauska huomata, miten sävy säilyi täysin samana, vaikka maalilaatu vaihtui. Sävynä keittiössä on pitkäaikainen lempisävyni Mulperi H484.

Muistatte ehkä, kun esittelin lattian valintaa ja sen laittoa? No tässä sitä sitten vihdoin näkyy ihan oikeasti paikallaan. Lattia on suomalaisen Timberwisen harjattua ja öljyvahattua tammea sävyltään white cream. Lattian valinta on ehkä pelottavinta puuhaa, sillä sitä ei ihan helposti lähdetä vaihtamaan. Kirjoitan tästä vielä lisää myöhemmin, mutta nyt tärkeintä on se, että en haluaisi vaihtaa lattiaa mistään hinnasta. Ohi on päästy jo sen varontavaiheenkin, kun tuoleja vielä nostellaan eikä hiissata lattiaa pitkin. Muutamia naarmuja näkyy siellä täällä, mutta ne taas kuuluvat elämään ja tekevät kodista kodin.

Kun mietin tätä keittiötä, oli päällimmäisenä tunteena pehmeys, lämpö ja näitä tukeva sävymaailma. Ja on tässä mietitty ihan käytettävyyttäkin. Meiltä löytyy myös heti käytävältä lattiasta kattoon ulottuva kaappi, jossa säilytetään lähes kaikki astiat.

Erilaisinta tässä keittiössä on se, että se ei ole enää samaa tilaa olohuoneen kanssa. Joskus ajattelin, että se on hankalaa, nyt taas se tuntuu ihanalta. Keittiössä voi olla välillä omassa rauhassa, jäädä juomaan kahvia ja lukemaan hesaria, kun muut ovat jo syöneet aamiaisen. Sinne voi myös jättää pahan sotkun ja mennä olohuoneeseen nauttimaan elosta ilman, että jokaisella päänkäännöksellä likaiset astiat ja tyhjentämätön astianpesukone muistuttavat olemassaolollaan. Parasta!



Kuvat Katri Kapanen

yhteistyöpostaus



/


Few pictures of our new kitchen!





0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit!

d a d a a. © All rights reserved · Theme by Blog Milk · Blogger