Hetki sitten tämä mammalomalainen pääsi taas toteuttamaan itseään töitä tehden. Hommaa helpotti se, että kuvaukset tapahtuivat omasa kodissa. Rento työnteko kivojen ihmisten kanssa on kuin terapiaa. Saa puhua aikuisten asioista ja käyttää haperoituneita aivosyntyröitä muka hyvinkin tärkeiden asioiden miettimiseen. Voi kun tämä tuntuisi aina tältä, mutta tiedän, että kun sitten joskus taas palailee takaisin työelämään, ovat tällaiset päivät harvassa. Toisaalta en kyllä tiedä ketään, kuka jaksaisi ja nauttia jokaisesta työpäivästä, vaikka kuinka rakastaisi työtään. Vai onko teitä siellä jossain?
Oi mikä kutsuva sänky!
VastaaPoistaVaikka en nautikaan jokaisesta työpäivästä, pyrin nauttimaan edes jostain hetkistä päivässä. Joskus meno on yhtä itkua ja hampaidenkiristystä. Silloin muistutan itseäni siitä, kuinka etuoikeutettu olen saadessani tehdä töitä pienen ihmisen alun elämän ja hyvinvoinnin eteen.
Ja siinä vaiheessa jos niitä hetkiä tai päiviä, kun en tästä nauti, alkaa olla paljon, niin vaihdan alaa..tai vähintään työtä.
Ilona
Viisaita sanoja, juuri näin!! Kävin kurkkaamassa työnkuvaasi, teet todella hienoa työtä <3
Poistapalaset kodistanne näyttävät kauniille!
VastaaPoistaVoi kiiitos kauniista sanoistasi! Ja samoin :)
Poistaja nyt sitten muistin sen Aarrekidin tapaamisen, joo unohtui ja anteeksi;(
VastaaPoistaHei, älä huoli! En minäkään päässyt sinne, harmittaa kyllä...
Poista