Ollaan asuttu uudessa kodissa nyt viikko. Hyvin menee, vaikka aika moni asia onkin koko ajan hukassa ja olen muun muassa käynyt suihkussa pide-hanan turvin, kun kylppärin ovi oli irti ja keittiön kautta suora näköyhteys vastapäiseen asuntoon. Olen myös mennyt palaveriin ilman rintsikoita, kun yksiäkään ei löytynyt mistään ja oli kiire. Meillä on täällä polkuja pahvilaatikoiden keskellä, maalipönttöjä siellä sun täällä ja nukutaan miehen kanssa edelleen olohuoneen lattialla. Tänään kuitenkin pelattiin koko perhe Uunoa, syötiin omalla hellalla tehtyjä popcorneja ja juotiin pillimehua ja viiniä ja leikittiin leirielämää, aika kivaa sekin. Ja meillä on lattia! Sitä ei vielä hetki sitten ollut.
Tuntuu tyhmältä olla näin innoissaan lattiasta, mutta jos sitä ei ole ollut, huomaa sen olemassaolon tärkeyden aivan eri tavalla. Rupuinen esibetonilattia pilaa vaatteet, tuntuu jaloissa likaiselta vaikka olisi juuri imuroitu ja tekee ulkonäöllään koko tilasta sekavan. Elämä muuttuu myös hankalaksi, jos ei tee mieli laskea lattialle mitään. Varsinkaan, jos muuta laskutilaa ei ole olemassa.
Olen aiemminkin asennellut lattioita itse, mutta lähinnä kuvauksia varten, missä ei tarvitse välittää siitä, että on olemassa vinoja seiniä, listoja ja tietyn kokoisia tiloja. Sen kun vaan laittelee lautaa toisen viereen. Siksi hieman jännittikin lattian asentaminen enemmän vinoon kuin suoraan tilaan. Täällä ei juuri kannata vatupassin kanssa heilua, alkaa lähinnä naurattamaan. Talon historia kertoo, että toisen maailmansodan talon kellarikerrokseen on iskeytynyt suutariksi jäänyt pommi. Koska räjähdystä ei tapahtunut, on talo edelleen pystyssä, mutta siitä johtuen ehkä hieman enemmän killissä kuin muut aikalaisensa.
Saatan olla aika kärsimätön lukemaan ohjeita, joten olikin positiivista löytää asennusvideo Timberwisen sivuilta. Pakko myöntää, että sitäkin tuli ehkä hieman kelattua, mutta ainakin noin suurin piirtein saatiin katsottua se läpi. Ja oli lattia killissä tai ei, on pakko ihan vähän kehaista sitä, miten täällä ei ainakaan narise, ja olen kuullut, että se kertoo jo aika paljon lattian asennuksen onnistumisesta. Wiselock-systeemi oli todella helppo ja itse asennus kivaa, jos siitä miinustaa sen sirkkelöinnin, mikä on pakko tehdä, että parketin saa pätkittyä oikean mittaiseksi. Jonkun verran asennus vaatii etukäteen mittailua ja pohtimista siitä, miten parkettijako kannattaisi tehdä, eli mihin laudan päät tulevat asettumaan. Samoin erittäin tärkeää oli miettiä lähtöpaikka. Tällaisten asioiden miettimisestä tykkään, ja olikin kiva huomata, että kun ne oli ajatellut tarkasti etukäteen, jäi esim lautojen pitkien sivujen sirkkelöinti huomattavasti vähemmälle.
Meillä on enää oma makuuhuone lattioittamatta, uusi sanakin keksitty (sieltä ehkä muutama kuva vielä tekovaiheessa). Sitä ennen vielä maalausta, paklausta, keittiön asennusta ja minikylppärin suunnittelua. Mutta on tämä kyllä kivaakin. Kun on kaikki rempallaan, ei jaksa välittää pikkuasioista ja elämään syntyy luovia ratkaisuja. Tämäkin teksti syntyi keittiön pöydän alla maatessa, enkä ehkä muuten olisi koskaan huomannut, miten kivalta meidän uusi sokkeli näyttäkään.
ps. Kyseiset kuvat eivät tee oikeutta itse lattialle, mutta lupaan paremmat kuvat heti, kun täällä on jotain kuvattavaa.
*Toteutettu yhteistyössä Timberwisen kanssa.
/
Few words about installing our new parquet from Timberwise. With the length of the the text it might seem that it was tough, but actually it was the other way round. I did type this text under the kitchen table because of the ongoing renovation at our apartment, so next time a bit more in english too. See you soon!
*collaboration with Timberwise
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!