Kirsikka kirjoitti hetki sitten vuoden mittaisesta vaatepaastosta / ihmiskokeesta, joka koskisi kaikkia muita vaatteita, paitsi pikkareita, sukkia yms käytössä kuluvia tarpeellisuuksia. Se aloitti jonkun prosessin omankin pääni sisällä. Lakkoon en ole valmis, vaatekaapista puuttuu sitä sun tätä (paras tekosyy ikinä, hah), ainakin bikinit on pakko ostaa, vanhat ovat ajalta ennen lapsia ja niistä näkyy pian läpi enkä ainakaan vielä ole valmis siihen. Itse asiassa huomasin vaatekaapissa puutteita monista perusasioista, ja samalla ihmettelin miksi minulta löytyy 12:sta lähes identtiset mustat sukkahousut sekä järkyttävä määrä kauluspaitoja, joista käytössä on vain muutama. Unelmavaatekaappi olisi sellainen, jossa olisi tietyt kulmakivet hallussa, ja niiden lisäksi saisi välillä ostaa jotain sellaista, mikä päivittäisi kaiken perussisällön taas uuteen uskoon. Mutta onko jollain tällainen vaatekaappi, tai voiko sellaista ylipäänsä ollakaan?
Kaiken tämän pohdinnan voi heittää roskakoriin sillä ajatuksella, että onko pukeutumisen oltava niin vakavaa? Pärjäisin nykyisellä sisällöllä varmasti elämäni loppuun asti tai vaihtoehtoisesti en edes seuraavaan päivään, sillä kuten yleensä, kaapissa ei tietenkään ole mitään päällepantavaa. En usko listauksiin joissa sanotaan, mtkä jokaisen ihmisen vaatekaapista pitäisi löytyä. Jos ei ole silkkikauluspaitaihminen, turha sellaista on omistaa. Ehkä oma lupaukseni voisikin olla se, että tutkisin tyyliäni ja sen kulmakiviä, listaisin siihen kuuluvat vaatteet ja tarkistaisin sen mukaan vaatekaapin sisällön. Silloin selviäisi mitä puuttuu, mikä on turhaa ja mihin pukeudun aina kerta toisensa jälkeen. Konmariksi en tätä siltikään kutsu, sillä nautin vaatteista ja niiden tarinoista. Minulla on esimerkiksi tallessa ensimmäisenä äitienpäivänä mieheltä saamani A.P.C:n mekko, vaikka en enää sitä osaakaan käyttää. Siihen kuitenkin kilpistyy niin suunnaton määrä rakkautta, että aina sitä katsoessa tulee hyvä olo.
/
Going through my closet trying to find out what I really need and what I don´t, what I´m missing and what definitely not. Not an easy task, but I´ll make a list of the items I really need in my closet, partly just for fun and partly cause I don´t want to consume for something that I don´t need. Sounds like Konmari, right? Just have to admit that I´m not that reasonable. Memories and meanings just mean too much to me, and I want to save some of them for my kids too. Even though I´m going to keep it tight, it really doesn't make sense to have 12 same looking pantyhose or crazy amount of collar shirts that I never use.
I know there´s one thing I can´t get rid of. Six years ago was my very first mothers day and I got this beautiful A.P.C dress as a present form my husband. I just haven't used it for ages now, but still it´s so full of memories and love that I feel happy just when seeing it.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit!