Pages

6/29/2018

Kids Room / Sweet Dreams




Edelliseen kotiin verrattuna lastenhuoneessa on nyt tilaa vähintään tuplasti. Tuntuu lähes luksukselta, kun lattialla voi yhtä aikaa tehdä palapeliä ja rakentaa legotaloa, ja ohi mahtuu kulkemaan, vaikka leikit jäisivätkin yöksi lattialle. Tilasta innostuneena yhteinen kerrossänky haluttiin heti hajottaa "mun ja sun" sängyiksi, mutta siihen se erottelu onneksi jäikin. Yhteinen huone oli sisaruksille selvä asia, ja vaikka omaa huonetta ja sen mahdollisia etuja pohdittiinkin ääneen, oli yksi yhteinen lastenhuone  molempien toive. Muunlainen huonejako olisi tuottanutkin kolmiossa hieman ylimääräistä pohdintaa, uskallan silti tässä vaiheessa jo ennustaa tulevaisuuteen ja siihen, että pian sitä jo tullaan äänekkäästi vaatimaan.

Tilasta ja sen tarpeesta voi keskustella loputtomiin. Ei ole vielä kovin kauaa aikaa kulunut siitä, kun isolle perheellekin riitti yksi huone. Muistan kun noin 40 neliöisessa kodissa asuviin ystäviini otti yhteyttä vanha rouva, joka esitti toiveen päästä katsomaan vanhaa lapsuudenkotiaan. Vallilassa asuvat ystäväni ottivat hänet silloin ystävällisesti vastaan. He saivat kuulla, miten kodissa oli ennen asunut 6-lapsinen perhe ja kun he ihmettelivät, miten he olivat sinne mahtuneet, oli rouva nauraen kertonut, että koti oli silloin ollut jaettuna kahtia. Nykyisessa kylpyhuoneessa oli silloin ollut yhteinen keittiö, mutta molemmissa huoneissa oli asunut kaksi eri perhettä. Kahdeksanhenkinen perhe oli siis asunut 20:ssa neliössä. Kun ystäväni tiedustelivat ahtaudesta, ei sitä muistettu ollenkaan. Muistettiin ainoastaan ihana piha ja se, miten turvalliselta tuntui, kun isä aina iltaisin levitti patjat lattialle, mihin sisarukset käpertyivät yhdessä nukkumaan. Aika varmasti kultaa muistot, mutta se sai samalla miettimään omia tarpeita ja sitä, miten tilaa tuntuu aina olevan liian vähän.

Turvallisuuden tunteesta omat lapsetkin puhuivat. On kivempi nukkua, kun tietää toisen tuhisevan samassa huoneessa. Samasta syystä myös pitkään haaveena olleet vuodekatokset saatiin vihdoin kattoon. Vaikka omaa huonetta ei olekaan, on oma tila silti tärkeä, ja katos pitää kuulemma myös zombit ulkopuolella.


Vuodekatos, lakanat ja pehmolelut saatu Fabelabilta ja Geffer Groupilta.
Seinän sävy on Tikkurilan Harmony sävynro G472


/

They still sleep in a same room but the beds are separated. Comparing to our old home the space of the kids room is doubled. Feels good to have enough floor space to build a lego house and do a puzzle at the same time. Was happy to hear that sleeping in the same room was something they both wanted. It feels safe to have your sister near. Even though you don´t have your own room, the own space is still important. Long waited canopies are something they´ve wished for and I heard they also keep the zombies away.

Canopies, sheets and toys, Fabelab and Gaffer Group.
Wall color Tikkurila Harmony code G472


6/12/2018

Uhana Design





Yksi tämän kevään lempiprojekteista on ollut Uhana Designin kanssa työskentely. Arvostan sitä, miten Uhanan päämäärätietoiset perustajat Hanna ja Mira, uskaltavat tehdä rohkeita päätöksiä ja panostaa siihen, mihin uskovat. Yksi tällainen oli heidän lippulaivamyymälänsä täysin uusi ilme Tampereella, jota minä sain kunnian olla suunnittelemassa. Tähän väliin olisi kiva vilauttaa sieltä muutama kuva, mutta viimeksi kun kävin myymälässä (hävettää sanoa, mutta siitä taitaa jo olla kuukausi), oli sen avajaisiin vielä runsaat 15 tuntia,  joka tiukan deadlinen kanssa tarkoittaa sitä, että tiski ei ollut vielä paikallaan ja näyteikkunasta puuttui lattia. Kesällä odottaa retki Tampereelle kera kameran. Jos joku osaa vinkata muitakin Tampereen helmiä, niin vink vink!

Myymälän sijaan tämä kuvapläjäys on osa Uhanan uutta Koti-mallistoa. mihin teimme Riikka Kantinkosken kanssa kuvat. Kotivaatteiden ja korujen lisäksi mallistoon kuuluu superherkut -  Frantsilan kanssa yhteistyössä tehdyt huulirasva ja kasvoöljy. Ihanan ohut, mutta kosteuttava huulivoide on jo testauksessa, ja kunhan edellinen öljy loppuu, otan senkin koekäyttöön.

Kuvauksien aikana kehitin myös tarpeen silkkisille kotihousuille. Olen huono käyttämään yöpaitoja tai kotiasuja. Hävettää myöntää, että yleensä sellaisiksi ovat päätyneet ne vaatteet, mitkä eivät enää nukkaisuutensa ja nuhjuisuutensa takia ole käyttökelpoisia ihmisten ilmoilla. Muistan ihmetelleeni joskus siskoani, joka ihan onnellisena saattoi kertoa lähtevänsä kotivaateostoksille. Nyt ajattelen hänen olleen oikeassa, silkkihousut pesevät reikäiset legginssit sata - nolla. Kuulun sitä paitsi niihin ihmisiin, jotka eivät heti heräämisen jälkeen tiedä, mitä haluavat pukea päiväksi ylleen, silloin on parasta hillua mahdollisimman pitkään jossain "välivaatteessa", jollaisiksi silkkihousut on helppo lukea.

Silkkihousuhimo nostaa esiin myös toisenlaisia ajatuksia. Miksi en kulkisi niissä vanhoissa ja nuhjuissa ja säästäisi maapalloa. Tämä ristiriita on erittäin tervettä, mutta samalla se uhkaa viedä ilon hyvienkin asioiden kuluttamiselta. Olen kova haluamaan asioita, mutta jokaisen tuotteen jonka hankkimista edes mietin, tulee herättää minussa ihastumisen tunnetta sekä fiilis siitä, missä ja miten tuotetta käyttäisin. Tämäkään ei silti aina toimi, sillä olen hyvä keksimään tekosyitä ja erilaisia tarpeita. Toivon, että vielä joskus löydämme jonkun uuden ajattelumallin, joka ei perustu pelkästään kuluttamiselle.

Silkkihousuille olen onneksi keksinyt ihan syyn enkä tekosellaista. Jos käytän silkkihousuja seuraavat 10 vuotta ja ostan ne kotimaiselta valmistajalta, jonka tuotteet ommellaan Suomessa, Virossa ja Portugalissa ei niiden ekologinen jalanjälkikään muodostukaan jättimäiseksi, ja hyvällä tuurilla hillun niissä vielä mummonakin.


Styling by me
Pictures by Riikka Kantinkoski



/


Uhana Design is a finnish brand focused on clothes, jewelry and their newest collection of Home goods. I've had a really good and inspiring time working with them as they renovated their new flagship store in Tampere which I had a privilege to do interior design for. Too bad I don´t have pictures to show to you since I haven´t visited there since opening. Instead here you can find photos we took for them with Riikka Kantinkoski.