Pages

12/30/2017

Clothing for every occasion


Olen kulkenut kohta kolme viikkoa villahousuissa. Enkä pelkästään lomalla, vaan lomaa ennen myös töissä. Ja siihen pisteeseen asti, että jouduin aamulla miettimään, että kehtaanko taas vetää ne samat housut jalkaan. Villahousuista tulee ehkä ensimmäisenä mieleen sellaiset lämpökerrastotyyppiset-kalsarit tai sitten sellaiset damaskit, missä oma mummoni on lapsuudessa mennyt pulkkamäkeen. Näissä housuissa voi kuitenkin mennä melkein mihin vaan, varsinkin jos ne yhdistää siistimpiin kenkiin, tosin housut näyttävät lenkkareissakin kivalta. Parasta on merinovilla, joka aiheuttaa välittömän lämmön tunteen jalkoihin. Ja se fiilis, kuin jalassa ei olisi ollenkaan housuja, ah!

Sain Arelan Juno-housut alunperin lahjaksi työmatkalle Kiinaan, missä piti yhtä aikaa näyttää sekä siistiltä, että säilyttää työkyky lentomatkan ja jetlagin turvottamassa kropassa. Housujen seuraksi sain burgundin sävyisen Joan-neuleen. Reissun jälkeen merinoneule lähti heti käyttöön. Siinä teki mieli  kääriytyä sohvalle kirjan kanssa, mutta myös laittaa korvikset korviin, laittautua nätiksi ja lähteä viettämään iltaa (parhaita ovat vaatteet, jotka voi asustaa tilanteeseen kuin tilanteeseen, varsinkin matkalla). Kesti hetki ennen kuin osasin ottaa housut käyttöön arjessa. Ne kun tuntuivat niin, no villahousuilta. Nyt taas ei tekisi mieli käyttää mitään muuta!

Kiireen keskellä huomaan olevani todella laiska poistamaan merinolle ominaista nukkaan, vaikka sitä ei kuulemma tarvitsisi tehdä kuin muutaman kerran, ja vaikka hankin sitä varten myös uuden "nukkakiven". Onneksi Arela tarjoaa onneksi neuleilleen. Nukan poisto, pesu ja höyrytys -hoito kustantaa 25 €, ja jos neuleessa on reikiä tai lanka on lähtenyt omille teilleen, on niiden korjaaminenkin mahdollista. Ja jos ei ole pääsyä myymälää, voi aarteensa myös lähettää hoitoon. Kestävää muotia parhaimmillaan.

ps. Arelalla on ale käynnissä



/


Just realized that I´ve been going around in wool pants for almost three weeks now. And not only at home, but at work too. Luckily these merino woolen trousers from Arela goes for both occasions, even thought I found myself questioning if it´s okay to have them just on and on. In my mind the woolen pants means something my grandma wore when she was going to skiing, which actually sounds quite fashionable when comparing it to the newest skiing outfits. I got the trousers as a gift from Arela together with the Merino sweater when I was heading to a work trip to China. The key was to look fresh and feel good even when working hard in a major jet lag. And hey, that´s just what happened.

After the trip I wore the sweater right away when reading on a sofa, but also when going for a dinner with friends, just added big earrings and the look was ready. But the trousers, I just really love the warm feeling and the fact that you actually feel like not having pants at all. So soft they are.

The best part in finnish company Arela is, that they want your garments to last for ever. That´s why they also have a beauty treatment plus a repair if needed. So you´ll know that if you buy something it´s meant to be sustainable from the start. Built to last.




12/24/2017

Spicy apple juice by Wilfa




Tuorepuristettu joulumehu aka flunssan karkoittaja on täynnä vitamiineja ja runsaasti inkivääriä. Jos olisin malttanut, olisin vielä lämmittänyt mehun kanelitangon ja muutaman neilikan kera, mutta ainakin näin kaikki vitamiiniit säilyivät mukana. Pienellä terästyksellä lämmitetystä juomasta saisi halutessaan myös jouludrinkin.

Mausteinen omenamehu kahdelle

2 omenaa
1 appelsiini
1/4 granaattiomenaa
reilu pala inkivääriä
kanelia ja neilikkaa mausteeksi


Meille muutti Wilfan Andante slowjuicer joulukuun alussa, ja siitä asti on valehtelematta joka aamu juotu tuorepuristettua mehua. Mylly toimii kuin manuaalinen sitruspuserrin, mutta suuremmalla paineella. En ole vielä testannut pähkinöitä tai jyviä, mutta kuulemma laite pusertaa niistäkin mehut irti. Itse tehty mantelimaito kuulostaisi kyllä ihanalta. Ehkä jopa siltä, että laite saisi kuorittua paatuneemmastakin leivän puputtajasta terveysintoilijan esiin. Näin lyhyen käytön jälkeen parhaimmaksi ominaisuudeksi nousee kuitenkin helppous ja nopeus. Omenat voi laittaa kuorineen ja appelsiinit niine valkoisine kuorenjämineen. Kun mehu pulppuaa toisesta reiästä ulos, tulevat kuoret ja tiukkaan puserrettu kuituaines toisesta. Kun laitteen pesee aika pian mehustamisen jälkeen, on pesukin nopeaa. Eilen aamulla pääsin ensimmäistä kertaa tekemään mehua yksin ja rauhassa, kun lapset lähtivät jo aiemmin mummolaan. Muuten hedelmiä pusertamassa on aina kaksi innokasta apulaista. Eikä yhtään haittaa, että juicerin kanssa on lähes mahdotonta loukata itseään (mehustaa sormiaan), koneesta kun ei löydy pyörivä teriä, vaan homman hoitaa tiukka puristin.

Ihanaa ja rentouttavaa joulua!



/



Freshly squeezed xmas juice is full of vitamins and ginger. You can have it warm or cold or even spice it up for Christmas with a little rum.

Spicy apple juice for two

2 apples
1 orange
1/4 pomegranate
piece of ginger
cinnamon and clove for spice


Have a lovely and relaxing Christmas you all!




sponsored post by Wilfa




12/21/2017

Scents, perfumes, fragrances






Tuoksutietämätön tunnustautuu. Joskaan tiedä voiko kukaan olla tuoksutietämätön? Ajattelen poimivani tuoksutrendien suihkauksia sieltä sun täältä, mutta loppupeleissä tuoksujen kanssa on vaikea olla trendikäs. Se mikä ei tuoksu omaan nenään hyvältä, tuoksuu pahalta, ja sellaista on vaikea kuvitella suihkuttelevansa ylleen treffeille tai vaikka tärkeään työtapaamiseen mennessä. Olisi kiinnostava tietää, voiko tuoksujen kanssa kehittyä samalla tavalla kuin vaikka viinien maistelussa? Kukaan tuskin siinäkään on ensimmäisellä kerralla mestari, vaan tykkää yhtä lailla siitä viinien Polo Sportista tai Ck Onesta.

Omaa tuoksuhistoriaani osaan lukea ainakin sen verran, että minulla on aina se yksi suosikkituoksu, mitä käytän koko ajan. Olisi kiva olla sellainen, joka vaihtelee tuoksua tilanteen mukaan, mutta ennätykseni on kaksi tuoksua samaan aikaan, joista toinen on iltatuoksu, jota laitetaan ehkä pari kertaa vuodessa. Ei siis kovin suuri menestys. 

Muistan kun kohta kuusi vuotta sitten Australian reissulla kävin haistelemassa kaikki Byredon tuoksut läpi. Ihastuin jo ennen tuoksuttelua Sunday Cologne -nimeen ja kaiken haistelun jälkeenkin se tuntui edelleen parhaalta. En silti uskaltanut ostaa pulloa, sillä en ollut varma olinko ihastunut vain nimeen, vai myös tuoksuelämykseen. Muutama vuosi myöhemmin kävin Lahden Saint Louisissa toteamassa tuoksuelämyksen todeksi, ja siitä asti olen tuoksunut koko ajan sunnuntaille. Joululahjalistaltakin löytyy kolmatta kertaa sama suosikki, sillä nykyistä pulloa on jo kallistettava, jotta sieltä saa suihkittua ulos muutakin kuin ilmaa. Voinkin jo aika hyvällä kokemuksella sanoa, että tasaisella käytöllä pullo kestää vuoden. 


Nyt voisi kuitenkin olla se hetki, kun pullon nimi vaihtuu. Sain kutsun Sugarille tekemään omaa tuoksua Frantsilan kukka/yrttiuutteista. Järkevä ihminen olisi ehkä kiinnittänyt huomiota niiden terveysvaikutuksiin, mutta minä päätin tällä kertaa mennä nenä edellä. Oli mielenkiintoista huomata, että metsäinen, samea, jopa tupakkamainen ja voimakas tuoksumaailma kiinnostivat eniten, ja niistä poiketen myös ruusu. Jos nenäni tiesi mitä terveyteni tarvitsee, oli se tuoksujen mukaan lepoa ja rentoutumista, enkä voi sanoa, että se olisi väärässä. Nyt minulla olisi siis kaksi tuoksua, mutta haikailen jo kolmannen perään. Ilmeisesti paras tapa on seurata nenäänsä, mutta sitä ennen tekisi mieli hankkia jotain teoriapohjaa valinnoilleen, tai vaikka sille, miten analysoisi oman nenänsä mieltymyksiä. Olen kuullut paljon hyvää Hermèsin parfymöörin Jean-Claude Ellenan kirjasta The Diary of a Nose, mutta jos joku osaa suositella myös jotain muuta, niin vinkit otetaan kiitollisena vastaan!



/


Just few words a bout scents. I find myself buying the same perfume again and again. It does´t really matter, cause of course I happen to love it, but would be great to try something else too. My record is three, so that´s not quite a lot I guess. I have one for the everyday use, one for evening, which means few times a year and then this new one I made myself at Sugar. It´s made from Frantsila´s organic essentials oils. They all have their own flower powers but I just followed my nose and by following it I came up with something woody and strong. The funny thing was that the flow powers of that mix was all about resting, relaxing and helping you to find time for yourself. Sounds something I really need.



11/24/2017

Myths about moving



Ennen muuttoa uskottelin itselleni kuinka ihanaa ja puhdistavaa se tulee olemaan. Vihdoin voi käydä kaikki tavarat läpi, ehkä kysyä sen KonMarin "nautinto-kysymyksenkin", ja sitten uudessa kodissa laittaa jokaisen tavaran zenimäisesti paikoilleen. Voi kuinka väärässä olinkaan, taas. Olen muuttanut elämäni aikana reippaasti yli kymmenen kertaa. Jokaisen muuton jälkeen ajattelen, että ei enää ikinä, mutta tässäkin aika kultaa muistot. Jostain syystä tekisi mieli verrata muuttoa synnytykseen. Sekin unohtuu (tiedän, että joillekin siitä jää traumat, enkä nyt ihan tosissani vertaa näitä kahta asiaa), ja tietyn ajan jälkeen saattaa tehdä taas mieli uutta vauvaa (kotia).

Tilanne on tällä hetkellä se, että leikimme leirielämää pahvilaatikkometsän keskellä. Nukumme miehen kanssa patjalla olohuoneen lattialla, sillä oma makuuhuoneemme on romuvarastona, ilman lattiaa, ilman seinämaaleja ja katto paikkaamatta. Jostain syystä kaikkeen menikin melkein tuplasti aikaa. Muuton jälkeisenä aamuna löysin itseni käyttämästä pidee-suihkua oikeana suihkuna. Kylpyhuoneen ovi oli irroitettu, jotta pesukone mahtuisi sisään ( ei mahtunut), ja suihkusta oli suora näköyhteys vastakkaiseen rakennukseen. Hei vaan, se olin minä siellä alasti kykkimässä. Vaatteita ei löytynyt mistään, mutta onneksi ilman rintsikoitakin voi mennä palaveriin. Silti en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Jos tämä on ongelmista suurin, niin hyvin menee. Ehkä opin jopa päästämään jostain liiasta järjestelmällisyydestä ja pikkuasioiden stressaamisesta irti.

Tässä kuitenkin lista viidestä yleisimmästä muuttomyytistä

1. Ihanaa, kun vihdoin saa käytyä jokaisen tavaran läpi. Konmarituksen jälkeen voi viedä turhat roinat kirpputorille, facebook-ryhmiin jne.

2. Uudessa kodissa voi zenmäisesti laitella tavaroita omille paikoilleen, lempimusiikki soi, tuoksukynttilät palavat ja jokaiselle tavaralle on se oma paikka olemassa.

3. Remontti on valmis ennen kuin muutamme, kaikki pöly on poissa, ja laatikot lipuvat kuin itsestään sisään. Ja pesukone mahtuu kylpyhuoneeseen.

4. Yksikään tavara ei ole hukassa, sillä jokainen muuttolaatikko on tarkasti nimikoitu. Muutenkin laatikot tyhjenevät nopeasti.

5. Muutto ei aiheuta ylimääräisiä sydämentykytyksiä, sillä kaikki on osattu ennakoida ja miettiä etukäteen valmiiksi.


Kohtaan viisi haluan vielä lisätä, että ennakointi on erikoistaitoni, tai ainakin oli. Apua, mitä on tapahtunut! Pakko kai hypätä takaisin kohtaan, missä opin päästämään liiasta pikkuasioiden stressaamisesta irti.

Onneksi joku oli ennakoinut kakkoskohdan unelmani, ja posti toi tuoksukynttilän, kiitos Sugar ja Raakarå!


ps. Nämä värit, tuntuu kuin maailmassa ei voisi olla liikaa lämpimiä ruskean ja okran sävyjä. Vielä kun olisi enemmän aikaa syventyä tuohon uuteen Kinfolkin Entrepreneur kirjaan, huh huh.

/


We are still struggling in a process that includes sleeping on the livinroom floor, not having a proper shower and living in a big sea of cardboard boxes. It´s funny how I thought that the renovation will be ready before moving in to our new apartment and the stuff just kinda glides in their right places. There´s no right places and the stuff just doesn't glide, it´s just stucked in the boxes. And the boxes seems to be full of something that I´ve no idea of where to put them. I have this strange vision of taking everything to a drift store and just start all over again from a clean table. On the other hand I´m quite happy to have this mess as my biggest problem.

Here´s the only clean spot from our home. Hope to show you something more after few weeks.

Ps. Can´t get enough of these warm brown and ochre colors and the new Entrepreneur book by Kinfolk.



11/04/2017

Getting there with Timberwise




Ollaan asuttu uudessa kodissa nyt viikko. Hyvin menee, vaikka aika moni asia onkin koko ajan hukassa ja olen muun muassa käynyt suihkussa pide-hanan turvin, kun kylppärin ovi oli irti ja keittiön kautta suora näköyhteys vastapäiseen asuntoon. Olen myös mennyt palaveriin ilman rintsikoita, kun yksiäkään ei löytynyt mistään ja oli kiire. Meillä on täällä polkuja pahvilaatikoiden keskellä, maalipönttöjä siellä sun täällä ja nukutaan miehen kanssa edelleen olohuoneen lattialla. Tänään kuitenkin pelattiin koko perhe Uunoa, syötiin omalla hellalla tehtyjä popcorneja ja juotiin pillimehua ja viiniä ja leikittiin leirielämää, aika kivaa sekin. Ja meillä on lattia! Sitä ei vielä hetki sitten ollut.

Tuntuu tyhmältä olla näin innoissaan lattiasta, mutta jos sitä ei ole ollut, huomaa sen olemassaolon tärkeyden aivan eri tavalla. Rupuinen esibetonilattia pilaa vaatteet, tuntuu jaloissa likaiselta vaikka olisi juuri imuroitu ja tekee ulkonäöllään koko tilasta sekavan. Elämä muuttuu myös hankalaksi, jos ei tee mieli laskea lattialle mitään. Varsinkaan, jos muuta laskutilaa ei ole olemassa.

Olen aiemminkin asennellut lattioita itse, mutta lähinnä kuvauksia varten, missä ei tarvitse välittää siitä, että on olemassa vinoja seiniä, listoja ja tietyn kokoisia tiloja. Sen kun vaan laittelee lautaa toisen viereen. Siksi hieman jännittikin lattian asentaminen enemmän vinoon kuin suoraan tilaan. Täällä ei juuri kannata vatupassin kanssa heilua, alkaa lähinnä naurattamaan. Talon historia kertoo, että toisen maailmansodan talon kellarikerrokseen on iskeytynyt suutariksi jäänyt pommi. Koska räjähdystä ei tapahtunut, on talo edelleen pystyssä, mutta siitä johtuen ehkä hieman enemmän killissä kuin muut aikalaisensa.

Saatan olla aika kärsimätön lukemaan ohjeita, joten olikin positiivista löytää asennusvideo Timberwisen sivuilta. Pakko myöntää, että sitäkin tuli ehkä hieman kelattua, mutta ainakin noin suurin piirtein saatiin katsottua se läpi. Ja oli lattia killissä tai ei, on pakko ihan vähän kehaista sitä, miten täällä ei ainakaan narise, ja olen kuullut, että se kertoo jo aika paljon lattian asennuksen onnistumisesta. Wiselock-systeemi oli todella helppo ja itse asennus kivaa, jos siitä miinustaa sen sirkkelöinnin, mikä on pakko tehdä, että parketin saa pätkittyä oikean mittaiseksi. Jonkun verran asennus vaatii etukäteen mittailua ja  pohtimista siitä, miten parkettijako kannattaisi tehdä, eli mihin laudan päät tulevat asettumaan. Samoin erittäin tärkeää oli miettiä lähtöpaikka. Tällaisten asioiden miettimisestä tykkään, ja olikin kiva huomata, että kun ne oli ajatellut tarkasti etukäteen, jäi esim lautojen pitkien sivujen sirkkelöinti huomattavasti vähemmälle.

Meillä on enää oma makuuhuone lattioittamatta, uusi sanakin keksitty (sieltä ehkä muutama kuva vielä tekovaiheessa). Sitä ennen vielä maalausta, paklausta, keittiön asennusta ja minikylppärin suunnittelua. Mutta on tämä kyllä kivaakin. Kun on kaikki rempallaan, ei jaksa välittää pikkuasioista ja elämään syntyy luovia ratkaisuja. Tämäkin teksti syntyi keittiön pöydän alla maatessa, enkä ehkä muuten olisi koskaan huomannut, miten kivalta meidän uusi sokkeli näyttäkään.

ps. Kyseiset kuvat eivät tee oikeutta itse lattialle, mutta lupaan paremmat kuvat heti, kun täällä on jotain kuvattavaa.

*Toteutettu yhteistyössä Timberwisen kanssa.



/


Few words about installing our new parquet from Timberwise. With the length of the the text it might seem that it was tough, but actually it was the other way round. I did type this text under the kitchen table because of the ongoing renovation at our apartment, so next time a bit more in english too. See you soon!

*collaboration with Timberwise



10/16/2017

New work for Residence magazine



Palataan ajassa hetki taaksepäin, Islantiin, minne taisin jo kerran kertoakin sydämeni jättäneeni. Enkä suinkaan olen ainoa, henkeäsalpaavan kaunis maisema ja sen aiheuttaman sielunraha sekä pakahtumisen tunne sekä ihanat ihmiset, ravintolat ja ihan kaikki mahdollinen ovat niitä asoita, mihin ei voi kuin rakastua tulisesti. Tai ehkä tässä tapauksessa skandinaavisen viileästi, mutta sitäkin totisemmin. Tässä teille pala Islantia jutusta, jonka teimme Residence-lehteen yhdessä valokuvaaja Katri Kapasen sekä assarini Jaana Niittysen kanssa.


A story we did together with the photographer Katri Kapanen and a help with my dear assistant Jaana Niittynen for Residence magazine is out now. A true autumn feeling which for I have love and hate -relationship. Love for the darker evenings and cozy "hygge" feeling with the candle lights and hate for that same darker evenings and mornings with no sun light at all and pouring rain. Anyway you nothing can spoil the scenery of an autumnal Iceland <3

10/13/2017

Moodboard for our new home




Voi valinnan vaikeus. Vaikkakin onnellinen sellainen, kun pääsee valitsemaan omaan kotiinsa kauniista materiaaleista niistä kauneimpia. Siis omaan UUTEEN kotiin! Osa teistä on ehkä huomannutkin muutamia remonttistooreja instan puolella. Kaikki kävi aika äkkiä, kuten asuntokaupoissa yleensä tuntuu tapahtuvan, ainakin meillä, ja ihan kohta on jo muutto edessä.

Vapaa-ajan ongelmia ei juuri ole ollut, vaan kaikki puolituntisetkin on käytetty remontin tekemiseen. Toki myös lapsityövoima on valjastettu ja tapettien repiminen tuntui käyvän jopa leikistä. Hulluinta on, että vaikka kuvittelisi minun tekevät ammattini vuoksi tarkkaakin tarkemmat suunnitelmat ja pohtivan harkiten oikeita ratkaisuja, ei suutarin lapsella ole taaskaan kenkiä. Seinän lopullinen sävy saatetaan päättää hehkulampun, eikä suinkaan luonnonvalon alla (on niitä sävyjä seinilläkin katsottu, ei nyt ihan niin kreisejä olla). Puolet vuodesta on kuitenkin pimeää, se on vain maalia, ja liuta muita hyviä totuuksia tähän,  joilla voidaan katsoa sormien läpi se, että kaikki valinnat eivät ole tehty aivan täysin oppikirjan sääntöjen mukaan. Keittiön allas ja hana päätettiin lennossa, samoin työtaso.

Ja sitten lattia, toivoimme viimeiseen asti, että muovilattian alta olisi paljastunut upea vanha lautalattia. Olisin onnellisena hyväksynyt huonokuntoisenkin, jonka olisi sitten voinut hioa ja viimeistellä mielen mukaan. Näin ei kuitenkaan asia ollut, vaan muovimaton alta löytyi alusbetoni, onneksi suora ja siisti sellainen. Tämän jälkeen ei paljoa pohdittu vaan päädyttiin selailemaan Timberwisen sivuja. Habitaremessukäyntini rajautui töiden takia tiukan tehokkaaseen kahteen tuntiin, jonka aikana hyörin pyörremyrskynä muutamilla osastoilla, Timberwise mukaan lukien. Sieltä mukaan tarttui lattiakuume ja hetki sitten postilaatikosta tipahti muutama mallipala, joita nyt ollaan pyöritelty uuden kodin lattialla valintaa pohtien. Apua, miten vaikeaa, on osata valita juuri se oikea. Sen sijaan olemmekin päätyneet sulkemaan pois joukosta niitä "ei ihan niin kivoja". Tuntuu aika samalta kuin tähdittäisi valokuvia esimerkiksi blogijuttua varten. Ensi valitsee kuvista parhaat, sitten parhaista ne parhaimmat ja jossakin vaiheessa huomaan päätyneensä kahteen, joista valinnan tekeminen on jo himpun verran helpompaa. Valokuvien valitsemisessa ei tosin tarvitse ajatella asuvansa kuvassa seuraavia vuosiaan, ja vaikka käsittelyyn menisikin hetkin, on valokuvan vaihtaminen siihen toiseksi parhaaksi valittuun aika paljon helpompaa ja edullisempaa kuin lattian. Juuri se tekee valinnan haastavaksi.

Jaksan silti uskoa, että nopeat ratkaisut, fiilistely ja intuitio ovat sellaisia mihin uskallan luottaa. Aika yllättävää myös on, että mitä syvemmälle sisustusmaailmaan hautautuu, sitä selvemmin huomaa, että sisustusta ei kannata loppujen lopuksi ottaa niin vakavasti.



Lattia tehdään yhteistyössä Timberwisen kanssa. Siitä tulossa muutama postaus lisää tulevaisuudessa.




/


Some of you may have noticed from my instagram, that we are renovating. And yes, that will be our new home and somehow it is going to be ready during this month even though right now it seems like a dream. There´s still so many things to do. Sometimes it feels like the shoemakers children go barefoot. The choices I've done have been made extremely fast. I just trust my feelings and hope that they know what I´m doing. The biggest decisions were, well, the kitchen, the walls, and then the floor. I was hoping that under the vinyl flooring we´ll find a nice old wooden floor, but that was not exactly the case. That´s why I´ll send my biggest thanks to Timberwise, that they actually send real samples fast when we were choosing the new floor. It´s just so different to choose from a catalogue that when you have the real floor in the exact apartment where the floor will be. Still the decision was tough, but somehow we managed to decide what we really want. Can´t wait to see the result!





Collaboration wit Timberwise


9/29/2017

Sweater stone



Olen aina pitänyt kiviä kauniina. Jo pienenä tyttönä keräsin niitä merenrannoilta. Äidilläni onkin aikamoinen kivikokoelma, sillä meidän kolmen lapsen lisäksi myös koiramme keräsi kiviä. Penkoi niitä rannalla meidän "muiden" lasten kanssa ja kantoi suussaan äidilleni, jonka tehtävä toki oli kehua koiraamme siitä, miten hienon kiven oli taas tuonut kotiin. Isäni oli jossain nuoruuden puuskassaan myös kerännyt kiviä ja hommannut jonkinlaisen hiomakoneenkin, joka surrasi varastossa aina välillä. Vanhempieni kotoa löytyy myös erilaisia rasioita täynnä pieniä kivinäytteitä, joiden vieressä löytyy nimet ja koodinpätkät. Nyt kuulostaa siltä, että olemme joku kiviperhe, mitään fanaattista asiaan ei kuitenkaan ole koskaan kuulunut. Äitini mielestä kivet olivat kauniita, siskoni mietti ehkä jotain syvempääkin merkitystä ja isääni nyt kiinnosti ihan kaikki, mitä vaan voi tutkia.

Se kivi mistä tällä kertaa innostuin on itse asiassa hyvinkin toiminnallinen verrattuna tähän kaikkeen aiempaan puheeseen. Sweater stone, eli paitakivi, heh, aikamoinen suomennos, toimii samalla tavalla kuin mikä tahansa kashmirkampa. En ollut aiemmin törmännyt vastaavaan, joten pakkohan tätä oli kokeilla, olen nimittäin aika (tosi) laiska huoltamaan neuleita ja siksi ne jäävät helposti käyttämättä. En tiedä oliko uutuuden intoa, mutta harjasin saman tien vanhat villapaitani ja seuraavaksi aion siirtyä ihan kaikkeen mahdolliseen, mikä vaan on kehittänyt nyppyjä. Kivi toimii kuulemma kaiken nypyn poistamiseen, ja miksi ei toimisi. Omani löysin Helsingin Filippa K:n myymälästä. Kiitos sinulle ihana COS:in myyjä, joka osasit vinkata asiasta!


/


This may sound weird, but I've always kinda loved stones and rocks. It comes with the family I guess, my mother has a large collection of small stones, mainly because of me and my sister and brother when we we're kids, but also our dog used to collect stones from the sea at our summer cottage and bring them to my mom so she could tell him, how good and talented he was. To add one more, my father has a quite impressive collection of different kind of stones from central Australia from his childhood. But this stone, this black one, is different, definitely one to collect. Yes, it looks nice, but it also brings your woollen sweaters alive, just what I need right now. Actually it says, that where ever you have pilling, you can use this stone and just brush the pilling off with it. Haven´t went that far yet, but after I´ve finished with all our sweaters will definitely move on.





9/25/2017

New work for Asun magazine









Syksy on jo vahvasti läsnä näissä kuvissa, mitä tein yhdessä Katri Kapasen kanssa Asun-lehdelle. Juttu toivottavasti inspiroi ihmisiä miettimään työympäristöään. Minut se saa miettimään sitä, että onneksi kukaan ei näe omaa työtilaani. Tässä tapauksessa suutarin lapsella ei todellakaan ole kenkiä. Yhdelläkään tavaralla ei ole omaa paikkaansa, lähinnä lattia, missä on tavarakasojen lisäksi muutama pieni olku, yleisvalo on enemmän vihreä kuin valkoinen ja inspiraatiota saa hakea hyvin kaukaa. Ei ihme, että en juuri paikassa viihdykään. Yhä enemmän puhutaan siitä, miten hyvä työympäristö vaikuttaa työtehoon. Tässä jutussa ei niinkään keskitytä siihen, onko tuoli välttämättä se paras istua, vaikka se on todella tärkeää. Ehkä juuri sen oman työtilan kaaoksen takia harmooninen ja inspiroiva tila tuntuukin hyvin tärkeältä. Se voi tulla myös pienillä asioilla, joskus pelkästään siivoamisella ja hyvällä kahvilla.

/

New pictures for Asun magazine with Katri Kapanen. The story for the latest issue is about working environment and spaces, and hopefully some of you get some new inspirations and ideas out of these ones. By the way, have to admit that my personal little studio is total opposite to these. Hopefully that will change soon! 



9/13/2017

"Going to places" essentials





Aikoinani matkustin hyvin paljon. Olin mukana bändissä, jonka kanssa kierrettiin maita ja mantuja neljällä eri mantereella, enimmäkseen toki Euroopassa ja Suomessa. Vaikka pakettiautossa tuli istuttua useita tuhansia kilometrejä vuodessa, niin se aika vaan kultaa muistot, ja nykyään haaveilen erilaisista roadtripeistä jäämerelle tai Eurooppaan. Jollain tasolla auto oli kuin koti ja bändi kuin perhe, nukkumapaikat varsinkin alkutaipaleella sellaisia, että niistä ei voi edes puhua ennen kuin lapset ovat menneet nukkumaan. Ehkä juuri siksi kiinnitänkin huomiota kaikkiin pieniin yksityiskohtiin matkustaessa. Se ei tarkoita sitä, että valitsisin nykyään kalleimmat hotellit tai pisimmät hiekkarannat. Paremminkin se pieni paikallisten pitämä hotelli, söpö ranta, minne eivät ehkä kaikki löydä, matkalaukku, joka ei mene rikki sitä vetäessä, hyvä kirja tai kaksi, lempirasva ja matkustustyyny, joka takaa unet vaikka bussissa hieman heittäisikin. En ymmärrä miksi hankin sellaisen vasta nyt. Muistan bändiajoilta kuinka mietimme jokaista mahdollista ratkaisua siihen, että pää aina notkahtaisi kun juuri saa unen päästä kiinni. Meidän kitaristimme kikka kolmonen oli kiertää otsan yli lanka, vyö tai mikätahansa, minkä sai kiinnitettyä niskatukeen. Ilmeisesti toimi, sillä minulta löytyy useampi kuva tästä hökötyksestä muistikortilta. Jostain syystä viritykset olivat aina sellaisia, että ne jaksoivat naurattaa.

Yksi asia, mikä autossa matkustamisessa oli hyvä juttu oli se, että purkkeja ja purnukoita ei aina tarvinnut änkeä siihen litran minigrip-pussiin. Okei, eihän niitä aina tarvi muutenkaan, jos laittaa laukun ruumaan, mutta jos ei laita. Ja sitä paitsi vaikka laittaisi, on ärsyttävää, jos puolet laukun painosta käsittää näitä purkkeja ja purnukoita. Kirjoitin jo aiemmin Mujista, mutta nyt sen verran lisää, että voiteet kun laittaa näihin, niin ei tarvi erikseen hommata matkapaketteja ja näitä voi sitten käyttää uudelleen ja uudelleen. Jos joku himoaa samoja, niin Habitaresta näitä löytyy tämän viikon sunnuntaihin asti.

Ai niin, pakko vielä mainita herätyskellosta. Kunnon hippiä on aina kuumottanut nukkua puhelimen kanssa ja varsinkin lomalla haluan pitää sen mahdollisimman kaukana, etten vahingossakaan katsoisi mitään, mikä poistaisi mielen lomatunnelmista. En ole mikään digitaalikellojenkaan ystävä, mutta en voi sietää tikitystä, en edes niiden, jotka eivät kuulemma tikitä. Olen piilotellut kelloja ties minne, jos olen jotunut niiden kanssa samaan nukkumatilaan, isoja seinäkelloja, rannekelloja nukkuvien ihmisten ranteista, herätyskelloja jne. Jostain syystä se tikitys vaan kuulostaa todella kovalta aina yöllä, tai ehkä silloin kun muualla on hiljaista. Siksi siis digitaalinen kello, en ole tosin löytänyt tästä vielä torkkua, mutta sekin saattaa olla ihan hyvä juttu. Torkutusennätys kun huitelee jossain kahdessa tunnissa.


/


So much of going to different places near and far needs some tiny details to just make it more nicer. When I was younger I used to play in a band and we travelled a lot, really lot. Mostly in Europe but also Asia, North America and Australia. Road trips and sitting in a van (second home) was quite a normal thing to do, but I was always struggling with all those things that you definitely need when going on a trip. I felt like my suit case ( backbag) was only packed with shampoo, conditioner, body lotion,  moisturizer etc, because the packages were so big.  Even though the places we slept were quite often, how can I put it, well, not ´that´nice (and by that I mean something that I won´t share with my kids in long time). But still, even if you don´t have running water and the temperature is near to zero celsius inside, you still want to get rid of you make up and not carry too much with you. Well it took some time, but nowadays I know how to pack, even though it´s still not my favourite thing.

The thought of traveling itself has changed too. Whether it's business oriented or vacation with the family I try to make best out of it. That doesn´t nessecarily mean that it has to be expensive, quite the opposite. Little local hotels, tiny beaches and those places you find when just wondering around the city or where ever you might be. Almost the best thing to do is to sit in a nice cafe and just look at the people going by,  that´s the way to explore the culture and that´s what the traveling is really all about.



Muji in Habitare interior fair 13.9 - 17.9

*sponsored post


9/08/2017

Our Edition at Design Market




Ensi viikonloppuna minut ja Our Editionin naulakot löytää Design Marketista paikalta 29 yhdessä Maija Puoskarin kanssa. Meidän pöytämme sijaitsee suunnilleen koko pitkulan hallin keskivaiheilla, joten sinne vaan rohkeasti tekemään ostoksia. Our Edition myy hieman edullisemmin naulakoita, mutta meillä on myös huomattavalla alennuksella kakkoslaatua, jossa on esim joku pieni maalivirhe, tai naulakko on ollut mukana kuvauksissa. Myös kortinlukijat löytyvät, eli ei tarvi varata käteistä ja heräteostot ovat enemmän kuin sallittuja. Tervetuloa, toivottavasti nähdään Kaapelitehtaalla!


Helsinki Design Market
Aukioloajat Klo 11-18
Osoite Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 c 00180 Helsinki 


/

Hope to see you at Design Market which takes place on the coming weekend at Kaapelitehdas. Our Editionin  is selling there Turnaround racks with a little discount and some seconds with a bigger discount. We share the table number 29 with Maija Puoskarin. Hope to see you there!

Helsinki Design Market
Open from 11-6
Address: Kaapelitehdas Tallberginkatu 1 c 00180 Helsinki 


Photo: Katri Kapanen
Styling by me

8/29/2017

Muji pops up in Habitare 2017





En usko olevani ainoa, joka ulkomaanmatkoilla liukuu vääjämättä kohti Mujin liikkeen hyllyjä hiplailemaan purkkeja ja purnukoita.  Lomalla olen kuitenkin huono ostamaan mitään todella järkevää, vaan tykkään fiilistellä kaupoissa. Tuliaiset, jos sellaisia ostan, ovat yleensä jotain esteettisesti mieltä ylentävää tai sitten syötävää. Kotona sitten harmittelen, että miksi heilun päämäärätiedottomasti hyllyltä toiselle haluten kaikkea, mutta harvoin ostaen mitään. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, että lomalla ei tarvitsekaan olla järkevä. Sen sijaan olisi järkevää, että meillä olisi Muji Suomessa.

Nyt joku oikea henkilö on onneksi kuullut nämä järjen äänet, ja saamme Mujin tänne ainakin hetkeksi, vi viu! Muji nimittäin avaa Helsingin messukeskukseen  Pop Up -myymälään Habitare-messujen ajaksi 13. - 17.9.

Minä sain heiltä jo esimaistiaisiksi purkkeja ja purnukoita, mihin meillä sujahtivat ensimmäiseksi maapähkinävoi ja itse tehty hillo. Olen ehkä ennenkin tunnustanut teille "kannufetissini", joka liittyy siis nimenomaan noihin kannuihin, mistä voi kaataa esimerkiksi vettä, mehua tai teetä. Ei siis ihme, että innostuin lasisesta teekannusta, minne on irrotettavan sihdin takia helppo keittää myös irtoteetä. Ilman tuota sihtiä, taas kannu on kaunis ihan itsessäänkin tai vaikka vettä tai mehua sisällään. Myös puiset lautaset ja tarjotin tulivat samassa paketissa. Puu pehmentää kivasti lasia ja posliinia, mitä ruokapöytä yleensä kantaa, ja luonnonmateriaaleja on myös helppo yhdistellä melkein mihin vaan ilman että ne lähtisivät riitelemään vierustoveriensa kanssa.

(Paketissa oli myös pari muuta juttua, mutta niistä lisää myöhemmin.)



/


Happy to say that at least for once we can go and buy Muji products here in Finland whoop whoop! Muji is  going to have a pop up in the Habitare Furniture Fair during 13. - 17.9. I´m sucker for all those clever products they have in stores abroad, but at the same time I´m really bad at buying anything clever when on holiday. So thank you and hope you´ll like your staying a lot longer!

I was honored to get a package from them beforehand, and the package includes little something for every day kitchen use.





Sponsored post!

8/10/2017

Our Edition at the housing fair in Mikkeli


Asuntomessujen viimeinen viikko on käynnissä, eli kuka vaan kynnelle kykenee, niin hopi hopi Mikkeliin! Ehkä  hieman noloa, mutta minulta taisi jäädä tämän kesäiset messut käymättä, onneksi meidän naulakkomme oli siellä en sijaan edustamassa. Ja onneksi kauniit kuvat ovat täyttäneet somen, niin on päässyt osallisiksi messuja sitä kautta. Tämän Susanna Vennon sisustaman Kannustalo Harmaja Saimaan olisin kyllä halunnut nähdä. Nyt voi sanoa kolmannen kerran ´onneksi´, näistä Riikkan Kantinkosken ottamista kuvista saa aika hyvin kiinni messutalon kauneudesta. Upeaa työtä!


/


This is last week of Housing Fair Finland 2017 in Mikkeli. If you have a chance go and visit and make sure you don´t miss Kannustalo Harmaja Saimaa styled by Susanna Vento. These lovely pictures are also styled by Susanna and photographed by Riikka Kantinkoski.




7/29/2017

Morning essentials







Kun kohta seitsemänvuotias kysyy totisin silmin, mikä tekee sinut onnelliseksi, on osattava vastata oikein ihan jo ihan sen takia, ettei pian kasvata kodissaan monsteria. Perhe olisi helppo vastaus, mutta sitä ei kuulemma saanut sanoa. Aloitin puhumalla yhteisistä kivoista jutuista, mitä olemme nyt lomalla tehneet, sekä kaikista ihan tavallisista asioista, joita teemme joka päivä. Ääneen lukeminen, iltalaulut, kreisit discoilut lempibiisien soidessa täysillä, tai pienemmän kertomat hyvin mielikuvitukselliset kakkavitsit ( aka kakan ja pissan uudet tarinat), mille yritän olla vakava ilme naamalla nauramatta ja samaan aikaa kehottaa menemään vessaan jatkamaan sinne kuuluvia juttuja. Totuuden nimissä on pakko sanoa, että tarinat ovat itse asiassa aika hyviä, joten yritän unohtaa päähenkilöiden identiteetin ja keskittyä itse seikkailuihin. On päähenkilöillä ennenkin ollut erikoisia / typeriä nimiä.

Jatkoin pohtimista itsekseni vielä pidemmälle ja kun perhettä ei saanut sanoa, niin päädyin pohtimaan sitä, mikä tekee arjesta ja varsinkin aamuista kivaa. Ensimmäisenä taitaa olla ihan aamukahvi, se että se on hyvää, pelastaa aika paljon. Toinen juttu on sanomalehti. Vaikka lukeekin sen minkä ehtii, saa ainakin jonkun kuvan maailman tapahtumista ja samalla voi uskotella itselleen, että on edes jollain tapaa ajassa mukana ja ehkä jopa viisaskin. Ja saa lukea, lukeminen on ihanaa, merkattakoon se onnellisuuskohtaan toinen ja kaksi kolmasosaa. Kolmas juttu on aamutakki, tai ehkä se pitäisi laittaa ensimmäiseksi, kun sen nyt laittaa ensimmäisenä aamulla päälleen. Vietin elämästäni ihan liian monta vuotta ilman aamutakkia, mutta nyt olen niin koukussa, että minulla oli se mukana matkallakin. Pellavainen vie hyvin vähän tilaa, mutta ei mikään ole ihanampaa kuin kieputtaa se päälleen aamulla ja painua parvekkeelle. Neljäs on uusi juttu, chiansiemen puuro. Vähän ällö/löllömäinen koostumus, mutta marjamössön ja pähkinöiden kanssa maistuukin yllättävän hyvälle ja pitää nälän poissa pitkään.


/


My oldest one got me thinking about happiness and what really makes me happy. She refused to take the answer, family, so I had to figure out something else. I talked about our summer holiday and the little things we do everyday together. When she was happy for my answer I went a little deeper in my own thoughts and started thinking of these little details in every day life especially the mornings that makes me happy. Needless to say, good coffee earns the first place without any doubts. Newspaper, you can call me old fashioned, but I really like to have it laying on my breakfast table rather than read it from any electronic device. And before these too can happen I wrap myself into a linen robe, which will be the third one. Don´t know why It took so many years from me to get one, but it just really makes the day, so I even took it with me to our little get away in Greece few weeks ago.




Coffe cup  /  Raaka Rå
Linen Robe  /  Balmuir





7/14/2017

My work for Asun magazine



Auringonläikät ja varjoissa viipyilevä pimeys. Ympärillä kuuman kesäpäivän raukeus ja lempeä tuuli. Näin taisin kirjoittaa juuri ilmestyneen Asun-lehden juttuun, ja jos tähän lisää vielä meren ja kirjan, on kesäni täydellinen. Onneen ei paljoa tarvita.

Kun juttu kuvattiin oli juuri yksi niistä alkukesän kuumista päivistä, taisin polttaa päänahkanikin, vaikka en paljoa ulkona oleillutkaan. Ihana päivä ja ihan supertyypit ympärillä, parasta.


/


New Asun magazine is out and here´s a little peak for the story we did for the magazine. It was one of the first  (and last) hot days we had here in the beginning of the summer. Super day surrounded with super people. Hope you enjoy!







Style  /  me
Photography  /   Katri Kapanen
Photographers assistant  /  Eepu Näsi
Make up and hair  /   Heidi Viskari
Location  /   Oitbacka Gård



pic 1 
The Moor carpet and Bellevue floor lamp, &Tradition. Menun String- nojatuoli 279,90 €, Finnish Design Shop. Bottle glass bottle, Hay. Ceramic teapot by Erin Turkoglu, Lokal. Urns vase, Marimekko. Bouquet, InBloom. Neva shirt, Hálo. Shia skirt, Samuji. 

pic 2
Palissade bench by Hay, Finnish Design Shop. Timor shirt, Samuji. Kajo skirt, Hálo. 

pic 3
25Lamp Freckles, Kovac Family. Marcel painting by Eeva-Riitta Eerola, Helsinki Contemporary. Palette coffee table, &Tradition. Aura mirror by New Worksin, Finnish Design Shop. Hento kuiskaus fabric, Eurokangas. Ceramic vase by Nathalie L, Lokal.

pic 4
Mirage, pigment ink print face mounted on acrylic, by Ville Anderssonin, Helsinki Contemporary. The Moor carpet, &Tradition. 180 degrees turning mirror, Our Edition. Drop vase, Samuji. Darkly-mirror by Menu and Aura mirror by New Works, both from Finnish Design Shop. Kajo shirt and Kajo trouser, Hálo. Bouquet, InBloom.

pic 5
Neva shirt, Hálo. Shia skirt, Samuji. Aletta shoes, Marimekko.