Minna Parikka

Käväisin Minna Parikan toimistolla työasioissa. Katsoin notkuvia hyllylevyjä ja pohdin enempää ajattelematta, että onpa paljon kenkiä, tässä on varmaan kaikki, mitä olet suunnitellut. Ei mennyt sitten sinne päinkään, esillä oli kaksi mallistoa 18:sta. Siis huh huh, ei voi kun ihailla tuota mielikuvitusta ja lahjakkuutta, jotkut ne osaa. Yhtä paljon ihailen myös sitä asennetta, millä Minna on lähtenyt alusta asti tekemään omaa juttuaan. Voi kun täällä meillä muutkin uskaltaisivat luottaa itseensä samalla tavalla ja toimia yhtä päämäärätietoisesti saavuttaakseen unelmansa, varsinainen esimerkkitapaus.

Jos haluaa ihailla vielä vähän lisää, niin nyt on siihenkin mahdollisuus, sillä Minna lähtee Nepaliin vapaaehtoistyöhön. Siellä suunnittelija pääsee mukaan nepalilaisen CWISH-järjestön toimintaan, joka tekee vakuuttavaa työtä naisten aseman parantamiseksi ja lastensuojelun kehittämiseksi, erityisesti puolustaen lapsityöläisten oikeuksia. Kathmandussa Minna majoittuu paikallisen perheen kotiin, mistä käsin hän tulee myös päivittämään "Nepalista rakkaudella-blogiaan".

ps. Lisäinfoa vapaaehtoistyöstä löytyy suomalaisen Interpedian sivuilta. Sieltä löytyy tietoa myös kummiohjelmista, joilla voi muuttaa jonkun pienen ihmisen elämän kaukana Nepalissa. Nämä on just niitä asioita, mitä varsinkin äidiksi tulon jälkeen on vaikea miettiä ilman kyyneliä.

Sunnuntai

Kovin paljoa ei tarvita. Vapaapäivä, auringon paiste, kaupassa käynti ja jätskit lähikallioilla. Illalla minulle kuiskattiin: "Äiti, tänään on ollut niin ihana päivä, kiitos".

Aika perinteinen vappu

Käymässä ovat. Niin se vain menee, että ne samat asiat, mitkä lapsena tuntuivat kivoilta, haluaa nyt siirtää omille lapsilleen. Lapsuuden vappuihini kuuluivat siman lisäksi äidin paistamien munkkien sokerointi, vappupäivän brunssi, ja se, että ulkona sai tuolla pohjoisemmassakin yleensä olla vähän vähemmillä vaatteilla. Sima-asia on hoidossa ja ilmatkin taitavat olla aika hyvät, mutta täydellinen rahkamunkkiresepti on edelleen haussa.

ps. Sellaista folioilmapalloa en saanut koskaan, mutta tämä asia on korjattu nyt omien lasten kohdalla jo useampaan otteeseen.

Viikon levy

Olen huomannut käveleväni taas levyhyllylle hyvin pitkän tauon jälkeen. Kauan menikin siinä, että pelkkä vauvantuoksu ja pieni yninä riittivät täyttämään pään. Tästä taitaa alkaa uusi ja ensimmäinen viikottainen juttu tässä blogissa. Kunnian olla ensimmäisenä "viikon levy" -kategoriassa saa ihana Nina Persson uuden Animal heart levynsä kanssa. Kysy vaan mieheltä, että kuinka ihana. 

Herkistelyä

Täällä ollaan ihan kevät / puutarha / kukka -päissään, ja aika herkistelylinjalla mennään. Unohdin tietysti tämän kauniin kielomaisen kukkasen nimen samalla hetkellä, kun astuin ulos kukkakaupasta, anteeksi, mutta on se vaan niin nätti. Vaikuttaako muilla tämä kevät samalla tavalla? Mieli vaeltaa villinä ja tekisi mieli uudistaa ja kukittaa joka paikkaa. Ja ensi viikolla on jo vappukin. Muistakaahan laittaa tänään simat käymään.

Hyvää pääsiäistä!

Toisin kuin kuvista välittyy, meillä on täällä täysi hulina päällä. Taikinanaaman porukka ja kaksi muuta ystäväperhettä tulivat kylään testaamaan uutta grilliä. Viimeinenkin lapsi taisi juuri nukahtaa, ja me aikuiset aiomme nyt aloittaa kolmannen kattauksen. Ihanaa pääsiäistä rakkaat!

ps. Käykää kurkkaamassa facing north with gracia -blogi. Upean blogin lisäksi sieltä löytyy allekirjoittaneen haastattelu ja tuttuja kuvia meidän kodista. Thank you, lovely Elena! And thank you also Emma, Sarah, Summer and Tine.

Marimekko syksy/talvi 2014

Pääsin eilen ihastelemaan Marimekon tulevaa sisustusmallistoa ja samalla kuulin jännittäviä uutisia. En tiedä, ovatko ne jo saavuttanut teidätkin, mutta Marimekon taiteellisena johtajana aloittaa heinäkuussa Anna Teurnell, joka tunnetaan & Other Storiesin designjohtajana. Saa nähdä mitä tulee tapahtumaan ja kuinka paljon nimitys vaikuttaa Marimekkoon. Pieni ravistelu ja tuore katsantokanta tekevät aina hyvää, mutta vähintään yhtä tärkeää on säilyttää brändin tunnettu ja luotettu linja. Edellisen tonttinsa uusi taiteellinen johtaja on ainakin hoitanut erittäin hyvin.

Ensi syksyn sisustusmallisto koostuu graafisen selkeistä mustavalkoisista pinnoista ja Sanna Annukan värikylläisista lappalaistunnelmista. Maija Louekari oli suunnitellut uuden Maija-kuvion 50-vuotisjuhlavuotta viettävälle Unikolle, Maijalta Maijalle, kuten Marimekko kauniisti sanoi. Omaa silmää miellytti myös arkistoista kaivettu Armi Ratian Tiiliskivi.

ps. Tuliko kenellekääm muulle mieleen Bauhaus-tyyli tuosta kuvasta, jossa astiat on aseteltu värikkäisiin laatikoihin? Minulle tuli, ja jotenkin nuo perusvärit näyttävät kaiken pastellisen jälkeen taas aika mielenkiintoisilta.

Kaupunkipuutarha tai ainakin haave sellaisesta

 

No nyt on kevätkylvöt aloitettu. Kolmen viikon kuluttua avomaankurkkujen taimien pitäisi olla valmiita istutettavaksi. Viherpeukalo on minusta kaukana, mutta intoa on sitäkin enemmän. Ostettiin kokeeksi tuollaisia turveruukkuja ja pellettejä. Ei uskoisi, että pienistä pelleteistä, paksuus noin sentti ja halkaisija kolme senttiä, tuli aina ruukullinen multaa kun sekaan kaatoi vettä. Ihanan helppoa. Harmi kun en ehtinyt ottaa yhtään kuvaa itse pelleteistä, mutta innokas puutarhuri ei odotellut. Tarkoitus on ostaa noita pian lisää, sillä ei tämä kylväminen tähän lopu. Katsotaan jos ehdin sitten kameran kanssa nopeammin paikalle.

Jos jollakin on hyviä vinkkejä siihen, mitä helppoja hyötykasveja kannattaa viljellä kaupunkipuutarhassa, niin niitä otetaan ilolla vastaan.

Vielä kerran, keittiö

Siinä se on taas, meidän keittiö. Revimme käsittämättömän määrän kotelointeja irti, uusimme alaosan laatikoiden etusarjat, lavuaarin, hanan, keittiötason ja yläkaapit. Irrotimme välitilan laatat ja paklasimme ja maalasimme seinän. Sähkömies kutsuttiin kylään laittamaan seinään lamput ja pari pistorasiaa. Isoin työ taisi kuitenkin olla tuon liesituulettimen kanssa. Huh huh, ihan turhia vehkeitä, jos multa kysytään. Olen kerran aikaisemmin paininut saman asian kanssa, ei ole hauskaa hommaa.

Meillä on koneellinen ilmanvaihto, jota ohjataan liesituulettimesta, eikä mistä tahansa liesituulettimesta, vaan tottakai sen täytyy olla samaa merkkiä kylpyhuoneessa sijaitsevan koneiston kanssa. Ei olisi tuntunut millaan tavalla järkevältä maksaa "ei niin kivasta" liesituulettimesta saman verran kuin lähes koko keittiön uusimisesta. Mieluummin käytän ne rahat esimerkiksi Smegiin. Keksittiin silti mielestäni aika oiva ratkaisu. Riisuttiin tuosta perustuulettimesta, joka yleensä integroidaan kaappiin, kaikki ylimääräinen pois. Nyt se on vain tuollainen pieni uloke ja aika samaa sarjaa noiden eri tasossa olevien kaappien kanssa. Jossain välissä pohdin sen verhoilua vanerilla, mutta jollain sairaallaa tavalla olen kai alkanut tykkäämään sen ulkonäöstä, tai en ainakaan enää vihaa sitä. Summa summaarum, jos ostatte uudiskohteen, tehkää se siinä vaiheessa, kun materiaalivalintoihin voi vielä vaikuttaa. Onhan tämä ihan jännää, hauskaa ja luovaa kikkailua näin, mutta helpommallakin voisi päästä. Ja vielä iso murrr, liesituuletinkartelleille, murr.

Materiaalivalinnoista vielä sen verran, että laatikoiden etusarjat ja keskimmäisen yläkaapin ovi ovat koivuvaneria, samoin työtaso. Saa nähdä miten se kestää kulutusta, vettä ei ainakaan kannata jättää lillumaan päälle kovin pitkäksi aikaa, mutta onneksi meillä tykätään pitää keittiö siistinä.

Vuoden huiput

Eilen juhlittiin vuoden huippuja ja äitiyslomalainenkin pääsi mukaan gaalailemaan.Mekkoa ja sukkahousuja vaihdeltiin vielä viime metreillä ennen lähtöä ja lopullinen kenkien valinta tehtiin vasta Varpusen luona, mistä lähdimme yhdessä viettämään iltaa. Susannan ja Riikan OK -omin käsin kirja ei ihme kyllä huippua saanut, mutta oma työpaikkani mainittiin kaksi kertaa hopeahuipuissa, jee!

Olipa ihana käydä jossain, nähdä tuttuja ja liikkua ihan yksityishenkilönä. Kun vielä sain viestiä, että kotona on kaikki hyvin, molemmat tytöt nukkuvat ja kotiin saa tulla aikaisintaan klo 12, oli hymy herkässä.

Eteisen Muuto

 

Eteisen pitää olla toimiva. Siellä on oltava laatikoita, kaappeja, naulakoita, kenkäsäilytystä, hattuhyllyä ja jotain mihin voi laittaa kuraiset kengät. Viimeisin noista konkretisoitui nyt vielä paremmin, kun kotioven ja ulko-oven välissä ei ole enää rappukäytävää, vaan kura tulee suoraan ovesta sisään. Tästä en kuitenkaan ole kirjoittamassa, vaan siitä, että sen lisäksi eteisen toivoisi olevan nätti. Olin jo aika tyytyväinen, kun sain uuden naulakon tehtyä, mutta eteinen tuntui edelleen kaipaavan jotain. Lainasin Finnish Design Shopista kuvauksia varten Muuton Visu-tuolin ja laitoin sen eteiseen odottamaan kuvauksia. Ai hitsi, mikä virhe. Vihreä nahkasohva nousi ihan eri tavalla esiin ja muutenkin tuoli antoi ihanan raikkaan tuulahduksen ainaisen valkoisen, harmaan ja mustan maailmaan. Siihen se sitten jäi.

Seuraava iso projekti onkin sitten mitä luultavimmin eteisen kaappien muuttaminen salonkikelpoisiksi. Kun sen aika on, lupaan tehdä kunnon postaukset aiheesta. Säilytys ja kaiken piilottaminen kauniisti on sydämen asia, heh.

ps. Huomasitte varmaan sohvapöydän puuttuvan kuvasta. Se on siiretty verannalle odottelemaan sitä, että kuopus osaa kävellä. Oli liian pelottavaa katsella, kun pieni kampesi itsensä huojumaan metallipöytää vasten. Kaikki ne terävät kulmat, huh, en halua edes ajatella. Saa nähdä hommataanko tuohon välissä joku toinen pöytä vai nautitaanko olohuoneen avaruudesta. Onko ehdotuksia?

Muuton Visu tuoli,  Finnish Design Shop